Jag är från Finland. Och jag förstår ingenting ni säger.."
Joo, jos luulin mukiinmenevän hyvällä ruotsillani pärjääväni Norjassa, niin think again sister! Siis kyllähän työkaverini kysymykseni lähestulkoon aina ymmärtävät, mutta ymmärtäisinpä minä vastaukset... Ensimmäinen päivä sisälsi niin suuren informaatiotulvan, etten oikeastaan muista tuosta päivästä enää juuri mitään. Onneksi ensimmäisen työpäivän perehdyttäjäni oli suomalainen. Toisena päivänä onni ei ollut ihan niin myötäinen, mutta armoa annettiin kuitenkin hiukan ruotsalaisen perehdyttäjän muodossa.
Tottakai tiesin etukäteen, että alku tulee olemaan haastavaa. Mutta silti alun kova väsymys oli kovaa väsymystä! Väsyneenä kun oli entistä vaikeampi keskittyä ymmärtämään norskien ohjeita. Hetken aina kuvitteli ymmärtävänsä, ja sitten saikin huomata olleensa väärässä...
Mutta mennäänpä hieman ajassa taaksepäin. Tulin siis huhtikuussa suomalaisena fysioterapeuttina norjalaisen pikkukunnan terveyskeskuksen vuodeosastolle hoitajan hommiin. Kovinkaan tuttua tällainen työ ei ennestään minulle ole, mutta tehdessä oppii. Ja nimenomaan tehdessä, koska tosiaan suulliset ohjeet eivät useinkaan löydä tietään ymmärryskeskukseeni. Koitan siis silmät selässäkin seurata muiden tekemisiä, jotta oppisin mahdollisimman nopeasti talon tavoille.
Aloitin hyvinkin myöhään tutustumaan pohjoismaisen työbyrokratian ohjeviidakkoon. Sain hyvää tietoa www.norden.org/haloopohjola -sivuilta. Lähetin myös sähköpostilla kysymystulvan sivuston neuvojalle, ja sainkin nopeasti vastauksia. Tosin niistä vastauksista minulle tuli mieleen vain lisää kysymyksiä.. Yritin olla stressaamatta asiaa muuttorumban keskellä, huonolla menestyksellä.. Onneksi minulla on ystävä töissä samassa paikassa, joka osasi jossain asioissa auttaa ja antaa vastauksia.
Kolmantena työpäivänä lähdimmekin käymään Vadsön verotoimistossa anomassa minulle D-numeroa (eli jonkinlaista norjalaista henkilötunnusta) sekä verokorttia. Lomake oli oikeastaan hyvin yksinkertainen; nimi, osoite, työpaikan osoite ja arvio tuloista. Lisäksi mukaan tarvitsi kopion maistraatista pyydetystä asuinpaikkatodistuksesta (minulla siis Suomi) ja norjalaisesta työtodistuksesta. Sitten ei muuta kuin odottamaan, josko saisi luvan olla "norjalainen"! D -numero tulikin suureksi yllätyksekseni jo viikon päästä ja verokortti puolentoista viikon päästä. Voiko tämä olla näin helppoa?? Ei voi, palkkaa saikin sitten odotella tovin BIC-koodiepäselvyyksien takia... mutta ei siitä sen enempää tähän hätään!
Vadsön kaupungintalo ja verotoimisto
Innokkaana ruokashoppaajana tietenkin halusin päästä heti kokeilemaan norjalaisia makuelämyksiä. Ensimmäisenä koriin tipahtivat (ystävän suosituksesta) pari erilaista römmeä, knekkeriä ja majoneeeesia. Römmet ovat täällä suosittuja, lettrömme muistutti mielestäni rasvaista kermaviiliä. Römme oli hiukan paksumpi versio. Melkeringe puolestaan on smetanan kaltaista. Ja majoneeees on majoneeees. Sopii leivälle ja monenmoisen palan painikkeeksi. Sekin rasvaista.
Ja vasta toistettuani useaan kertaan samaa virhettä, opin lopulta olla laittamatta kulturmelkiä kahvin sekaan. Siis mistä olisin voinut tietää ettei melk (maito) olekaan aina melkiä (maitoa)?!? Lettmelk on kevytmaitoa, melk vissiin kevytmaidon kaltaista ja kulturmelk..no kappas! Ei maitoa, vaan piimää!! Meikäläinenkään ei ole niin outo, että kahvia piimällä joisi, vaikka kermaa ja hunajaa maidon lisäksi kahvin sekaan joskus laitankin! :D
Toinen huikea makuelämys osui tielleni neljäntenä työpäivänä, iltapalan muodossa. Osastolla on hyvä välillä maistella potilaille tarjottavia ruokia, kuulemma senkin takia, etteivät ole pilaantuneita (?!) tai kaipaavatkin lisämausteita. Olin jo köökin puolella (käymme itse valmistamassa iltapalan potilaille) katsellut kulmat kurtussa epämääräisiä möykkyjä voileipien päällä (valitettavasti - tai onneksi - minulla ei niistä ole kuvaa..). Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin niiden olevan jonkin sortin leivitettyjä kanafileitä. Taukohuoneessa sitten kysäisin työkaverilta, että mitähän mahtavat olla.. Toinenkaan ei ollut ihan varma, kehoitti maistamaan.. Juuri kun olin ottamassa palaa käteen, niin työkaveri keksikin niiden olevan turskan kieltä! Voitte arvata ilmeeni ja kuinka nopeasti käsi valahti takaisin syliin tarjottimelta. Ja järkyttynyt ilmeeni sai aikamoisen naurunremakan osakseen. Noh, maassa maan tavalla. Suomalaisella sisulla kokosin itseni ja otin turskaparan kielipalasen lautaselle ja maistoin... (Tässä kohtaa makuelämystä voisi kuvata pitkällä viivalla...) Maku oli lähinnä sitkaslimakkaan ja jänteisen kylmä, sekä kalapuikkomainen. Tyhmyyttäni menin vilkaisemaan palaa leivän päällä ja limainen jännepallerokolonen lihapalassa vei viimeisetkin kokeiluhaluni mennessään. Ehkei kuitenkaan aina maassa maan tavalla...
Ps. Jottei ruokahalu katoa kokonaan, niin pakko lopuksi mainostaa norjalaisen suklaalempparini olevan tällä hetkellä Freian salte, röstede og karamelliserte mandler -maitosuklaa! Siihen jää koukkuun!
Monenmoisia makuelämyksiä
