Koko kesän oli ollut haaveena tehdä yönylireissu jonnekin päin tunturia. Ajatuksena oli ollut juurikin Kuoppilasjärvi ja sen ympäristö, sen hyvän saavutettavuuden ja upeiden maisemien takia. Kämppikseni innostui myös ajatuksesta ja yhtäkkiä saimmekin lyötyä ajankohdan lukkoon. Alunperin oli tarkoitus lähteä jo perjantai-illasta, mutta työ- ja muiden kiireiden takia lähdimme liikkeelle vasta lauantaiaamusta. Rinkat täyteen erä- ja kalastuskamoja sekä ruokaa. Sitten mars matkaan!
Sää oli ollut suosiollinen koko viikon (yli +20°, voitteko kuvitella!) ja lämpöä piisasi myös tunturissa.
Evästauko tunturissa @ Oađašanjávri
Nimim. Happy Feet
Matkaa Kuoppilasjärvelle eli Goahppelašjávrille Utsjoen kylältä on noin 15km, riippuen reittivalinnasta. Reitit on hyvin merkittyjä ja polut selkeitä. Paikoin helppokulkuista, paikoin vaikeakulkuista. Tunturissa onneksi kävi pieni tuulenvire, koska t-paitasillaankin oli hiki. Mutta eipä valitettu, koska koko kesä on ollut niin kylmä täällä!
En haluaisi toistaa itseäni, mutta pakkohan se on! Maisemat on vaan niin älyttömän upeita täällä! Niitä ei vaan voi lakata ihastelemasta. Mitä lähemmäs Kuoppilasta tultiin, sitä jylhempää maisema oli.
Kuoppilasjärvi
Alkuillasta olimme vihdoin perillä, viiden tunnin patikoimisen jälkeen. Autiotupa oli siisti ja tilava, ja tunnelma oli kodikas. Vähän ruokaa nassuun ja päikkärit, jonka jälkeen lähdimme iltakalastukselle. Olin saanut kuulla paikalliselta vinkkiä "vihreästä lammesta", syvästä ja kalaisesta lätäköstä tuvalta etelään. Etsinnöistä huolimatta lampea ei löytynyt, liekö kalavale vai lampi jossain kauempana kuin lähimaastossa. Hämärä kuitenkin koitti ja päätimme lähteä iltapalalle nuotion ääreen.
Kuoppilasjärven tupa
Minuutti saapumisesta ja jo oli kamat levällään :D
Iltakalastuksella
Iltapala notskin ääressä - teetä, kuivalihaa ja tikkuleipää
Lauantaina nukuttiin pitkään ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme Loktajärvelle kalaan, noin parin km päähän Kuoppilaksesta. Loktalle päästäkseen piti kivuta korkean tunturin yli ja voi waude mitkä maisemat jälleen! Horisontissa siinsivät Norjan Rastigaisat, joiden huipulta eivät lumet sula kesälläkään.
Valitettavasti Loktan kalat taisivat olla päiväunilla, kun ei taaskaan napannut. Vaikka kiersimme koko järven ympäri. Kevättalvella pilkkireissulla sain tästä samaisesta järvestä kuusi rautua, mutta ehkäpä juuri se olikin se ongelma...talvella kun pystyy kalastamaan keskellä järveä, kesällä on heiteltävä rannasta. Parin tunnin yrittämisen jälkeen kämppiksellä vihdoin nappasi, eli ei sentään niin nolosti käynyt, että kalattomiksi oltaisiin jääty. Huh.
Nestehukka ja kello pakottivat lopulta lähtemään takaisin. Paluumatkalla käytiin vielä heittelemässä Kuoppilasjärvellä, mutta koukkuun jäi vain alamittaisia harreja, jotka heitimme takaisin kasvamaan isommiksi :)
Loktajärvi ja Rastigaisat
Huipputyyppi! Eiku huiputtaja! Eiku huipulla tuul..ei tuule! Eiku hyvin mä vedän :)
Loktajärven riviera
Paluumatkan Utsjoelle vedimme kolmessa tunnissa, jalat tohjona, mutta mieli ja rinkka kevyenä. Ei olisi voinut olla mahtavampi reissu (tai no, nyt kun kysyit, kalaa ja marjaa olisi saanut olla enemmän tarjolla..!)!
Kiitos ja kumarrus ilmojen herralle sekä kämppikselle laatuseurasta. :)
It's about the journey and the destination.
