Lyhyesti sanottuna kesästä päällimmäisinä mieleen jäivät uuden maastopyörän osto ja tietenkin käyttö. Lisäksi tuli opittua valtavasti kalastamisesta ja lohestuskulttuurista täällä. Vaellukset tunturissa olivat myös kohokohtia. Ja unohtamatta melontaretkiä Tenolla. Tiivistetysti siis melkoisen aktiivinen kesä meikäläisellä. :) Kovasti on siis opittu uutta. Ja varsinkin töissä, norjalaisen työkulttuurin sekä kielen omaksuminen ovat olleet ihan oma lukunsa. Täytyisikin kirjoittaa niistä ihan oma teksti tässä jossain vaiheessa.
Melonnan riemua Tenolla
Varsinainen amatööri se siellä niin.. :D
Vetsijoella
Kesäpäivä parhaimmillaan Tenolla
Fisui
Mutta, vielä palatakseni ruskaan... Onneksi satuimme pääsemään paikallisen kaverini kanssa lähtemään juuri parhaalla hetkellä pienelle ruskavaellukselle Kevolle! Koska Kevon luonnonpuiston vaellusreittiä ei ehdi kahdessa päivässä kahlaamaan läpi (63km), niin päätimme tehdä "piston" Utsjoen pään reitille. Ensimmäisenä päivänä noin 11 km kohti rotkoja, yöpyminen teltassa ja seuraavana päivänä sama reitti takaisin. Toimi myös ihan hyvänä reittiin tutustumisena, vaelluskenkien testaamisena, rinkankantoon totuttelemisena, ja noh, elämyksenä. :)
Avaanpa vähän tarkemmin reissuamme. Lähdimme siis maanantaina 7.9. puolen päivän pintaan ajamaan Kenestuville, jossa on reitin alku-/päätepiste, riippuen kantsantakannasta.. Ilma oli viileähkö ja puolipilvinen, hyvä vaelluskeli siis. Molemmat kantoivat niskassaan järkkäriä, joten reittiin kului normaalia enemmän aikaa monien pysähdyksien takia. Ruska oli puissa ja maassa mahtavassa loistossa! Sitä oli vaan pakko ikuistaa uudestaan ja uudestaan! Pysähdykset eivät tietenkään kumpaakaan häirinneet, samalla ajatuksella kun oltiin liikkeellä: kivoja kuvia tahtoo saaha!
Alkuvaiheessa taukopaikkoja on hyvin usein, 2-3km välein. Aina taukopaikan kohdalla otettiin hetken vapaus rinkasta ja naposteltiin pikkaisen evästä. Parasta olikin juuri se, ettei ollut kiire minnekään. Tavoitteemme oli päästä Tapiolan vanhalle turvekammille, joka oli noin 10km:n matkan päässä. Kammi tosin oli palanut kuulemma heinäkuussa, joten pääsimme lopulta näkemään vain hiiltyneet multakasat. Matkan varrella oli paljon korkeusvaihtelua, haastavia polkuja, hienoja maisemia sekä portaita. Tuumimme yhdessä, ettei tämä reitti ole ihan helpoimmasta päästä, vaan vaatii jonkin verran kuntoa ja kokemusta. Lisäksi matkalla on useita "kahlaamoita", eli joen ylityksiä. Mekin pääsimme yhden sellaisen ylittämään. Eka ylitys oli aikamoista tuskaa veden kylmyyden takia, mutta seuraavana päivänä tajusin pistää crocsit jalkaan ja kas kummaa kun ylitys menikin helposti ja varpaita jäädyttämättä! :D Ilta kului tulistellessa nuotion ääressä ja rauhasta nautiskellen. Yön vietimme teltassa. Olin juuri ostanut uuden makuupussin, jonka toivoin olevan superlämmin, mutta valitettavasti muutaman kerran havahduin yöllä viluun. Maa hohkasi niin kovasti kylmää, pitänee ehkä ostaa parempi makuualusta.. Yllätykseksemme alueella viihtyy ihan järjetön määrä hiiriä ja myyriä. Ne pitivät omia kekkereitään yön ajan telttamme ympärillä. Yksikin hiirulainen oli yöllä mönkinyt rinkkaani ja käynyt muovipussin läpi nakertamassa eväsomenaani loven. Noh, mitäs jätin rinkan teltan makuuosaston ulkopuolelle...
Aamu valkeni viileän kauniina. Aamupala syötiin taas notskin ääressä, se on vaan niiiiiin mukavaa puuhaa tuo tulistelu! Ja tietenkin lämmittää! :) Kympin pintaan lähdimme kulkemaan takaisinpäin, alkuillasta olimme takaisin Kenestuvilla. Sekä meno- että paluumatkalla kohtasimme monia muita patikoitsijoita, joten reitti on kyllä suosittu. Ihana reissu, nyt on entistä kovempi nälkä päästä näkemään koko reitti! Se on ensi kesän puuhia sitten :)
Ruskaloistoa Kevolla
Niin tyyntä, niin tyyntä..
Töppöstä vaan toisen eteen!
Elämäni ensimmäinen kahlaamon ylitys, vain jalat kastuivat! ;)
Info Kevon reitistä: (www.luontoon.fi)
Maisemallisesti erittäin kaunis 63 km pitkä reitti kulkee läpi Kevon luonnonpuiston vuoroin tunturikoivikossa, avotunturissa ja mäntymetsässä sekä Kevon kanjonin laaksossa. Kanjonimainen, yli 40 km pitkä ja paikoin 80 metriä syvä rotkolaakso muodostaa Kevon luonnonpuiston ydinalueen, jolla retkeilyreittikin pääosin kulkee. Reitti on erittäin vaativa, sillä se laskeutuu useita kertoja alas kanjonin pohjalle noustakseen jälleen ylös tunturipaljakalle. Kevojoki ylitetään kahlaamalla muutaman kerran.
