Kaamos. Tuo synkkä ja pimeä ajanjakso, jolloin kaikki masentuvat ja ilo elämästä katoaa..
No ei nyt sentään! Etelässä talvi on usein pimeämpi kuin pohjoisessa, koska täällä valoa pimeyteen tuovat lumi, kuu ja revontulet! Mielestäni kaamoksen alku on yksi kauneimpia hetkiä täällä! Vai mitä mieltä olette seuraavista kuvista?! Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen pimeys... ;)
Kaamosaika sujahti itsellä melko huomaamatta ohitse, sillä olin töissä lähes koko ajan (jonka takia en ehtinyt päivittämään blogiakaan) eikä pimeyttä ehtinyt niin miettiä. Ja revontulia metsästäessä pimeys on vain hyvä asia. Ja rehellisesti sanottuna, itse pidän siitä, että ylivaloisan kesän jälkeen saa nauttia pimeydestä ja kynttilöiden polttelusta. Olen kynttilänvalon suuri fani, eikä pimeyskään ole ikinä ollut minulle ongelma. Joten ei huolta kaamosmasennuksesta, vaikka minua siitä varoiteltiinkin. En pysty sanomaan olinko normaalia väsyneempi täällä, koska tein koko ajan aamusta yöhön töitä, joten väsymys oli ihan odotettavissa oleva olotila joka tapauksessa. Enemmän jännitin superkylmiä pakkaspäiviä ja auton selviämistä niistä. Tammikuussa päästiinkin -37 asteen lukemiin useammaksi päiväksi, mutta niistäkin selvittiin! :) Oikein säälitti ajaa autoparalla, joka muuttui kalikaksi, hyvä kun rattia pystyi kääntämään. Pelkäsin osien hajoavan töissyissä, nesteletkujen repeämistä, moottorin hyytymistä.. Mutta kaikki meni hyvin ja jokaikinen kerta startatessa Toyotani pärähti ärhäkästi ygösellä käyntiin. On se peto vehje!
