Kaikki täällä odottavat kaamoksen loppumista ja etenkin keväthankia. Sillä enemmistö paikallisista on hulluna kelkkailuun ja pilkkimiseen. Itse pääsin niihin hommiin vasta pääsiäisestä eteenpäin, työkiireiden takia, joten pilkkikauteni jäi hyvin lyhyeksi. Kelkkailuun hurahdin ihan täysin. Ihmekkös tuo, kun moottorivempeleet ovat aina kiinnostaneet ja onhan minulla moottoripyöräkin ollut aikoinaan. Onneksi minulla on niin ihania ystäviä täällä(kin), että sain lainata kelkkaa pilkkireissuille tunturiin.
Täällä Utsjoella kelkkailemaan lähdetään aina tunturiin eli Paistunturin (länsipuoli) tai Kaldoaivin (itäpuoli) erämaahan. Ja voi veljet niitä maisemia! Monesti oli pakko pysähtyä kesken ajomatkan ja vain jäädä haavi auki tuijottamaan edessä avautuvaa upeutta! Valkoisella lumellakin voi olla niin monta eri sävyä auringonvalon kulmasta riippuen. Pyöreitä tunturien huippuja silmän kantamattomiin, upeimpina päivinä vitivalkoinen hanki yhdistettynä siniseen taivaaseen = talviparatiisi. Kyllä semmosen komeuden edessä meinaa mieli herkistyä ja aika pysähtyy hetkeksi. Se jos jokin on terapiaa mielelle, tunturiterapiaa. <3
Toki aina ei sääkään ole kuin morsian, joskus joutuu ajamaan pilvessä (siis pilviharson keskellä, ei pössyttelyn jälkitilassa.. :P) ja silloin vaarana on eksyä tunturiin. Itsellä ei gps:iä ole, joten huonon kelin päivinä pysyttelin visusti merkityillä reiteillä. Kyllä täällä luonnon keskellä pärjää, kun vaan käyttää järkeänsä eikä ryhdy uhkarohkeaksi :)
Viikonloppuisin tunturissa on jopa niin sanotusti ruuhkaa, kun kyläläiset lähtevät perheinensä tunturijärville pilkille. Töiden takia itsellä vapaat osuvat lähinnä arkipäiville, joten yleensä kelkkailin ylhäisessä yksinäisyydessäni. Eipä se minua haitannut, maailma oli hetken vain minun :)
Kalasaalis jäi kaiken kaikkiaan hyvin vaatimattomaksi, sain saaliiksi yhteensä vain muutaman ahvenen. Se pilkkiminenkin taitaa tuurin lisäksi olla vähän taitolajikin... Olisi hyvä tietää missä nappaa ja milloin, ja minkä värinen morri tai syötti toimii millekin kalalle. Tai minkä värisellä vavalla pitäisi pilkkiä, tai missä asennossa kuu ja tähdet ovat... Huh, salatiedettä! ;) Noh, ensi keväänä paremmin välinein liikkelle, sillä tämä kevät on taputeltu. Kevät tuli nimittäin aikasemmin kuin viime vuonna. Lumet sulivat huiman nopeasti ja jäätkin lähtivät pikavauhtia Tenosta toukokuun alkupuolella. Toki tunturissa on vielä siellä täällä pieniä lumiplänttejä muistuttamasta menneestä talvesta, mutta ei niistä sen enempää iloa ole. Nopea kevään tulo taisi yllättää pupujussitkin, sillä niillä on edelleen valkoinen talvikarva päällä. Vaarallista, sillä valkoinen liikkuva kohde vihreänruskeaa maata vasten on äärimmäisen helppo spotattava saalistajille.
Kauhea suru iski päälle, kun lopulta tajusi talven väistyvän kevään tieltä. Niin kovasti olin odottanut keväthankia. Pilkkihampaankoloa jäi kaihertamaan, joten ensi kevättä odotellessa... Sillä välin, taidanpa lähteä kaivelemaan kesäkalastusvälineitäni kaapista esiin..... Lohet huomio, I'm coming to Teno soon!! 🎣
