Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin tehdä jotain itselle spesiaalia. Polvileikkauksen takia en ole ollut tunturissa yli kahteen kuukauteen, joten ikävä sinne oli kova. Lumikenkäily oli vielä kiellettyjen lajien listalla, mutta pähkin, että kävely olisi kuitenkin sallittua... Tiesin, että retki tunturiin olisi iso haaste, mutta olin valmis yrittämään. Halusin ehdottomasti lähteä tutustumaan uuteen polkuumme, joka vei tunturin päälle kodalle. Tulistelua tunturissa, voisiko mukavampaa tapaa olla juhlistaa maamme päivää! Mukaan lähti saksalainen ystäväni. Tarkoitus oli edetä rauhassa ja otin mukaan myös kävelysauvat. Seuraamamme polku oli tampattu jo useampaan kertaan ja siitä oli myös menty kelkalla. Luotin, että alusta olisi tarpeeksi kova kulkea. Mutta kuinkas sitten kävikään...
Emme tainneet päästä paria sataa metriä kauemmaksi alkupisteestä, kun kaaduin... Olimme seisahtuneet ihailemaan maisemaa, kun lumi yhtäkkiä petti juuri leikatun jalan alta, kaaduin ja loukkasin rytäkässä polvea.. Voitte arvata kuinka säikähdin kipua. Pystyin jatkamaan tovin päästä, mutta jonkun aikaa kuljettuamme totesin ettei tuntunut niin hyvältä, että olisin uskaltanut jatkaa ylös asti. Rinne on jyrkkä ja vaativa terveellekin..
Jouduin siis nielemään ylpeyteni ja luovuttamaan (sitä ei tapahdu usein). Pettymys oli valtava. Palasimme rantakodalle ja teimme sinne tulet. Fiilis oli kuitenkin jo pilalla omalta osaltani. Päivä oli pilalla. Loppuilta kului sitten sohvalla linnanjuhlia katsoessa.
Kiitollinen ja onnellinen olen kuitenkin siitä, että saan elää vapaana kauniissa maassa, olen ylpeästi suomalainen! Kiitos sodissa taistelleille, kiitos että puolustitte Suomea.
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi! 💙
Sinistä ja valkoista, niin kaunista on tunturissa kaamoksenkin aikaan.
Matkalla.
Photo by @Globalbrunchblog
Hieman epätarkka kuva, mutta värit ovat niin kauniit, että viis suhrusta! 😊
Enempää kuvia en sitten ehtinytkään lyhyellä matkalla ottaa... 😔
