Yötön yö on päättynyt Utsjoella. Aurinko laski ensimmäisen kerran keskiviikkona 26.7. klo 0:40. Lähdin kuvaamaan sitä Ailigas-tunturin päälle. Kuvausreissu jäi lyhyeksi nousevan sumun takia, mutta muutaman kivan kuvan ehdin saada. Nyt kuitenkin kerron toisesta laskevan auringon yöstä! Sillä päätettiin lähteä eräystäväni kanssa oikein yönyli telttareissulle tunturiin auringonlaskua kuvaamaan.
Suuntimaksi otimme Skalluvaaran (Skallovárri). Syystä että se on helppo saavuttaa, tuttua seutua, mutta kuitenkin vielä vailla telttailukokemusta ja mikä tärkeintä, toivoimme ylhäällä tunturissa tuulevan. Sillä tällä hetkellä sääskiä ja mäkäräisiä on täällä ihan järkyttävät määrät. Ja ne ovat nälkäisiä!!
Horisontissa oikealla Vaisčohka, erittäin hyvä maastomerkki erämaassa kulkiessa.
Autolla siis kohti Skallua (ensin noin 15km kylältä etelään ja sitten opasteen kohdalta noin 7km hiekkatietä itään), ja jätimme sen parkkiin mönkijäuran alun viereen. Emme siis ajaneet erotusaidoille asti. Ja sitten lähdimme reippaasti talsimaan tunturiin. Pysähtyä ei juuri voinut, ötökät olivat kärppänä kimpussa. Voi kyllä, etelän tyttöhän huitoi kuin tuulimylly, Offista huolimatta. Ilma oli kirkas ja lämmin, muutamia pilvilauttoja ajelehti taivaalla. Kävelimme noin 2,5km Skallusta luoteeseen, tunturin päälle. Horisontissa siinsivät mahtavat Rástegaisat, joista korkeimmalle kipusimme viime syksynä (siitä löytyy oma postaus). Gaisojen rinteillä on edelleen lunta, vaikka lämpöjaksoa on kohta kestänyt viikon verran. Maisema oli siis huikaiseva, edessä Utsjokilaakso, Norjan tunturit ja laskeva aurinko.
Hetken maailma on tässä
Horisontissa Rastigaisat
Olimme ottaneet riittävästi juomavettä mukaan, joten ei ollut tarvetta pystyttää leiriä veden äärelle. Tärkein oli maisema. Tunturin päällä on kovin aakeaa laakeaa, eikä juuri kiviäkään. Puskapissa muuttui siis avomeksi avomaastossa kyykkäilyksi, mutta eipä täällä ollut ketään katselemassa 😅
Base camp
Finn-Savotan Grumpy Stove -risukeitin testikäytössä
Olen ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut testaamaan risukeitintä. En ole osannut päättää minkä keitinsysteemin hommaisin, mutta vaihtoehtojen testaaminen helpottaisi varmasti päätöstä. Ystäväni oli juuri hommannut tuon risukeittimen ja nyt minäkin pääsin sitä testaamaan tosiolosuhteissa. Haasteeksi muodostui löytää tarpeeksi kuivaa risua puuttomalta tunturilaelta. Koko ajan sai olla etsimässä oksia, pieni risukasa palaa nopeaan. Pieni tuulenvire myös hankaloitti sytyttämistä. Tämä ei ollut siis optimaallinen keittimen käyttökohde, mutta jahka tuli paloi, niin sillä keitti veden helposti.
Aurinkoi painui mailleen puolenyön aikoihin, ja nopeasti lopulta painuikin alas. Sen hiipuvaa kajoa oli ihana katsella, pilvilauttakin sai kultareunuksen. Pimeää ei varsinaisesti tullut (kuva hämää), aurinkohan vain käväisee horisontin alla ennenkuin taas nousee. Oli siis vain hieman hämärämpää. Pujahdimme pian unille telttaan, sillä ötsit olivat kärttyisiä.
Minä ja Hän 🌞
Kun hiljaisuus huutaa, näyttää se tältä
Heräsin jo ennen seitsemää valoisuuteen. Lisäksi teltassa oli kuuuuma. Tai no makuupussin sisällä ainakin, minulla oli villapaitakin vielä päällä 😂
Yritin nukkua, mutta en saanut enää unta. Nousimme siis melko varhain aamupalalle. Aurinko paistoi jo korkealta lännen puoleisella taivaalla. Ötsejä riitti edelleen, eivät valitettavasti olleet poistuneet paikalta. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, joten rupesimme pian jo purkamaan telttaa ja pakkaamaan rinkkoja. Lämmin oli, mutta sääskien takia oli pakko pitää takki tiukasti päällä. Hiki virtasi kun talsimme mönkijäuraa takaisin alas Skalluun ja autolle. Mutta olipa vain kiva pikainen telttareissu. Näitä lisää! 😊
Aamukahveet valmiina - nekin risukeittimen valmistamana. Risukeitin pääsi kyllä ostoslistalleni.
Mönkijäura toimii myös Skalluvaara-Ailigas mbt-reittinä
