Vihdoin elokuun alussa ehdin palaamaan takaisin Sirmaan! Edellisellä kerralla fillaripolku jäi kulkematta pienen reitiltä harhailun johdosta... 😅 Sain kaverinkin mukaan ja niin meistä tuli eräänä pilvisenä, mutta lämpimänä, iltana rajaloikkareita! Pyörät pakuun ja menoksi. Pienenä kertauksena vielä, niin Sirman kylä sijaitsee siis noin 25km Utsjoelta itään, johti Tana Bruta. Tällä kertaa jätimme auton oikeaoppisesti parkkipaikalle (eikä tienvarteen). Nyt oli selvät sävelet suunnan suhteen, kun paikka oli minulle ennestään tuttu. Eikä aikaakaan, kun olimme pyörien selässä viilettämässä kohti ensimmäistä mäkeä. Niin, ylämäkeä tietysti..
Tällä kertaa oli tuon vihreän reitin kiertämisen vuoro.
Pikkaisen rupeaa puuskututtamaan, kun heti kylmiltään joutuu ylämäessä aloittamaan, mutta lämpeneepä lihakset nopeaan... Ensin siis hiekkatietä ylös ja sitten itse reitille käännyttäessä vielä jyrkempi mäki ylös (reitin alkua merkkaa selkeä kyltti). No maisemat ovat heti melkoisen hienot (hyvä syy pysähtyä lepuuttam...eikun siis ottamaan kuvia!) Hiekkatie johti lammasaitauksille ja hetken olimme hämillämme reitistä. Opasteita ei tyypilliseen norjalaiseen tapaan ollut liikaa näkösällä.. Noo, villi veikkaus ja suunta puskiin kahden aitauksen välistä. Veikkaus oli oikea (olenko oppinut ajattelemaan kuin norjalainen? 🤔), reitti löytyi taas.
Alhaalla Tenojoki ja Tenojokilaakso (kuva A-M.H.)
Umpikuja? (Käänny tästä vasempaan ja seuraa polkua kahden aitauksen välistä).
Ajoittain polku muuttui hyvin kapeaksi, mutta pohja oli ihana. Kuiva, hiljainen, rullaava, lähes "silkkisen" vasteen antava. Muutamassa kohdassa oli niin pahat kivikot, että suosiolla talutimme pyörät niistä ohi. Oma tekniikkani ei riitä suoriutumaan kivikkoisista ylämäkipoluista. Yhden puronkin ylitimme, mutta siihen oli rakennettu silta ylitysavuksi. Reilut 3km etenimme vaihtelevaa maastoa, jonka jälkeen saavuimme pienen järven rannalle. Rannan tuntumasta löysimme myös Suhttesádjajávrin taukogrillikodan. Ihastelimme paikkaa ja kävimme sisällä kodassa kirjoittamassa nimet vieraskirjaan. Evästellä emme malttaneet, mutta kodassa oli mukava saada hetken tauko ziljoonista inisijöistä. Kummatkin raaputimme nilkkoja, käsiä ja päätä antaumuksella muutaman minuutin 😂
Suhttesádjajávrrit
Suhttesádjajávrin tauko-/grillikota
Tauon jälkeen matka jatkui taas. Saavuimme pian risteykseen, jossa ei taaaaaaskaan opasteita näkynyt. Arvelimme oikealle kääntyvän uran olevan varsinaista reittiä, mutta mielenkiinnosta lähdimme vasemmalle kohti tuntureita. Ihan vain nähdäksemme mihin tuo reitti vei, tai olisiko uudenlaisia maisemia tarjolla. Tie oli alkuun hyvä, mutta muuttui vähitellen ruohottuneeksi poluksi, lopulta puskittuen ja umpeutuen. Kävellen ei olisi ollut ongelmaa, mutta pyörillä ei enää houkuttanut jatkaa puskiin, joten päätimme kääntyä ympäri. Epäilin reitin olevan sinistä reittiä (katso karttakuva), keltaisesta puussa roikkuvasta merkistä päätellen. Poljimme siis kuitenkin takaisin aiempaan risteyskohtaan ja jatkoimme siitä eteenpäin (kodalta päin tullessa oikealle).
Hauskaa kuinka maasto ja maisemat saattoivat vaihdella joka mutkan jälkeen. Ruohotasankoa, mönkijäuraa, hiekkatietä, tunturikoivikkoa, pientä kivikkoa, puronylitystä, tuntureita, vesistöjä..Paljon mahtuu pienelle alalle! Erityisesti minua viehätti satumetsäksi nimeämäni kohta. Yhtäkkiä parin metrin alalla paljon valkoisia kukkia ja saniaistyyppisiä kirkkaanvihreitä kasveja.
Välillä kuulimme lampaiden kaulakellojen kilkattavan, toisinaan näimmekin lampaita kirmaamassa vapaana. Söpöjä pumpulipalloja 😊🐑 Reitti päätyi lopulta takaisin hiekkatielle ja loppu sujuikin ripeästi alamäkeen viilettäen.
Tämä oli kaikenkaikkiaan oikein hyvänmielenreitti, kävi tämän läpi sitten pyörällä tai jalan. Paljon nähtävää ja helppoa maastoa, pienin haasten. Reitin kiertää ilman evästaukojakin, mutta ainakin juotavaa kannattaa olla mukana. Ja jos evästellä mielii, niin kota on mainio paikka tehdä jopa lämmintä ruokaa! Meillä aikaa kului taukoineen reilu 1,5h ja matkaa kertyi yhteensä noin 8km. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän paikkaan 😊
