Kaamos - skábma

Kaamos. Tuo synkkä ja pimeä ajanjakso, jolloin kaikki masentuvat ja ilo elämästä katoaa..
No ei nyt sentään! Etelässä talvi on usein pimeämpi kuin pohjoisessa, koska täällä valoa pimeyteen tuovat lumi, kuu ja revontulet! Mielestäni kaamoksen alku on yksi kauneimpia hetkiä täällä! Vai mitä mieltä olette seuraavista kuvista?! Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen pimeys... ;)

Kaamosaika sujahti itsellä melko huomaamatta ohitse, sillä olin töissä lähes koko ajan (jonka takia en ehtinyt päivittämään blogiakaan) eikä pimeyttä ehtinyt niin miettiä. Ja revontulia metsästäessä pimeys on vain hyvä asia. Ja rehellisesti sanottuna, itse pidän siitä, että ylivaloisan kesän jälkeen saa nauttia pimeydestä ja kynttilöiden polttelusta. Olen kynttilänvalon suuri fani, eikä pimeyskään ole ikinä ollut minulle ongelma. Joten ei huolta kaamosmasennuksesta, vaikka minua siitä varoiteltiinkin. En pysty sanomaan olinko normaalia väsyneempi täällä, koska tein koko ajan aamusta yöhön töitä, joten väsymys oli ihan odotettavissa oleva olotila joka tapauksessa. Enemmän jännitin superkylmiä pakkaspäiviä ja auton selviämistä niistä. Tammikuussa päästiinkin -37 asteen lukemiin useammaksi päiväksi, mutta niistäkin selvittiin! :) Oikein säälitti ajaa autoparalla, joka muuttui kalikaksi, hyvä kun rattia pystyi kääntämään. Pelkäsin osien hajoavan töissyissä, nesteletkujen repeämistä, moottorin hyytymistä.. Mutta kaikki meni hyvin ja jokaikinen kerta startatessa Toyotani pärähti ärhäkästi ygösellä käyntiin. On se peto vehje!

Auringonkajoa tunturin takana

Jäätyvä Utsjoki

Kaamos alkoi Utsjoella 23.11. Seuraavan kerran aurinko nousi horisontin yläpuolelle 16.1.2016. Tokihan aurinko antoi jonkin verran valoaan päivällä, kuten kuvista voi huomata, mutta rannalle oli turha lähteä brunaa hommaamaan... ;)

Saamensilta, revontulia ja pieni poseeraus

Ruskakuvia

Ostin järkkärikameran juuri ennen Utsjoelle muuttoa. Juurikin siksi, koska arvasin kuvattavaa täällä riittävän, ja koska nyt vaan satun pitämään luonnon kuvaamisesta. Nämä järkkärihommat ovat minulle vielä ihan uutta, joten opetellessa menee! :D Tässä vähän lisää harjoittelumatskua ruska-ajalta:

Tenon värit

Koululammella

Tunturilampi

Vähän kaffia kuksasta ja upea väriloisto seurana, ah autuutta!

Ailikkaan "tähtitorni" ja maaruskaa auringonlaskun aikaan

Kesä pakettiin - Falling in love with fall

Pakkohan se oli sitten viimein elokuun aikana myöntää, että kesä on ohi. Syksy tullut on. Jaa, että miksi? No kun täällä alkoi ihan järjettömän upea ruska! Olen aina tykännyt kirpakoista syksypäivistä, mutta täällä koin tänä vuonna niin upean ruskan, että voisin sanoa: "falling in love with fall"! Jotenkin ei edes jäänyt kesän päättyminen surettamaan. Lähinnä surettaa, kun tietää, että ruskaloisto on nopeasti ohi.

Lyhyesti sanottuna kesästä päällimmäisinä mieleen jäivät uuden maastopyörän osto ja tietenkin käyttö. Lisäksi tuli opittua valtavasti kalastamisesta ja lohestuskulttuurista täällä. Vaellukset tunturissa olivat myös kohokohtia. Ja unohtamatta melontaretkiä Tenolla. Tiivistetysti siis melkoisen aktiivinen kesä meikäläisellä. :) Kovasti on siis opittu uutta. Ja varsinkin töissä, norjalaisen työkulttuurin sekä kielen omaksuminen ovat olleet ihan oma lukunsa. Täytyisikin kirjoittaa niistä ihan oma teksti tässä jossain vaiheessa.

Melonnan riemua Tenolla

Varsinainen amatööri se siellä niin.. :D

Vetsijoella

Kesäpäivä parhaimmillaan Tenolla

Fisui

Mutta, vielä palatakseni ruskaan... Onneksi satuimme pääsemään paikallisen kaverini kanssa lähtemään juuri parhaalla hetkellä pienelle ruskavaellukselle Kevolle! Koska Kevon luonnonpuiston vaellusreittiä ei ehdi kahdessa päivässä kahlaamaan läpi (63km), niin päätimme tehdä "piston" Utsjoen pään reitille. Ensimmäisenä päivänä noin 11 km kohti rotkoja, yöpyminen teltassa ja seuraavana päivänä sama reitti takaisin. Toimi myös ihan hyvänä reittiin tutustumisena, vaelluskenkien testaamisena, rinkankantoon totuttelemisena, ja noh, elämyksenä. :)

Avaanpa vähän tarkemmin reissuamme. Lähdimme siis maanantaina 7.9. puolen päivän pintaan ajamaan Kenestuville, jossa on reitin alku-/päätepiste, riippuen kantsantakannasta.. Ilma oli viileähkö ja puolipilvinen, hyvä vaelluskeli siis. Molemmat kantoivat niskassaan järkkäriä, joten reittiin kului normaalia enemmän aikaa monien pysähdyksien takia. Ruska oli puissa ja maassa mahtavassa loistossa! Sitä oli vaan pakko ikuistaa uudestaan ja uudestaan! Pysähdykset eivät tietenkään kumpaakaan häirinneet, samalla ajatuksella kun oltiin liikkeellä: kivoja kuvia tahtoo saaha!
Alkuvaiheessa taukopaikkoja on hyvin usein, 2-3km välein. Aina taukopaikan kohdalla otettiin hetken vapaus rinkasta ja naposteltiin pikkaisen evästä. Parasta olikin juuri se, ettei ollut kiire minnekään. Tavoitteemme oli päästä Tapiolan vanhalle turvekammille, joka oli noin 10km:n matkan päässä. Kammi tosin oli palanut kuulemma heinäkuussa, joten pääsimme lopulta näkemään vain hiiltyneet multakasat. Matkan varrella oli paljon korkeusvaihtelua, haastavia polkuja, hienoja maisemia sekä portaita. Tuumimme yhdessä, ettei tämä reitti ole ihan helpoimmasta päästä, vaan vaatii jonkin verran kuntoa ja kokemusta. Lisäksi matkalla on useita "kahlaamoita", eli joen ylityksiä. Mekin pääsimme yhden sellaisen ylittämään. Eka ylitys oli aikamoista tuskaa veden kylmyyden takia, mutta seuraavana päivänä tajusin pistää crocsit jalkaan ja kas kummaa kun ylitys menikin helposti ja varpaita jäädyttämättä! :D Ilta kului tulistellessa nuotion ääressä ja rauhasta nautiskellen. Yön vietimme teltassa. Olin juuri ostanut uuden makuupussin, jonka toivoin olevan superlämmin, mutta valitettavasti muutaman kerran havahduin yöllä viluun. Maa hohkasi niin kovasti kylmää, pitänee ehkä ostaa parempi makuualusta.. Yllätykseksemme alueella viihtyy ihan järjetön määrä hiiriä ja myyriä. Ne pitivät omia kekkereitään yön ajan telttamme ympärillä. Yksikin hiirulainen oli yöllä mönkinyt rinkkaani ja käynyt muovipussin läpi nakertamassa eväsomenaani loven. Noh, mitäs jätin rinkan teltan makuuosaston ulkopuolelle...
Aamu valkeni viileän kauniina. Aamupala syötiin taas notskin ääressä, se on vaan niiiiiin mukavaa puuhaa tuo tulistelu! Ja tietenkin lämmittää! :) Kympin pintaan lähdimme kulkemaan takaisinpäin, alkuillasta olimme takaisin Kenestuvilla. Sekä meno- että paluumatkalla kohtasimme monia muita patikoitsijoita, joten reitti on kyllä suosittu. Ihana reissu, nyt on entistä kovempi nälkä päästä näkemään koko reitti! Se on ensi kesän puuhia sitten :)

Ruskaloistoa Kevolla

Niin tyyntä, niin tyyntä..

Töppöstä vaan toisen eteen!

Elämäni ensimmäinen kahlaamon ylitys, vain jalat kastuivat! ;)

Info Kevon reitistä: (www.luontoon.fi)
Maisemallisesti erittäin kaunis 63 km pitkä reitti kulkee läpi Kevon luonnonpuiston vuoroin tunturikoivikossa, avotunturissa ja mäntymetsässä sekä Kevon kanjonin laaksossa. Kanjonimainen, yli 40 km pitkä ja paikoin 80 metriä syvä rotkolaakso muodostaa Kevon luonnonpuiston ydinalueen, jolla retkeilyreittikin pääosin kulkee. Reitti on erittäin vaativa, sillä se laskeutuu useita kertoja alas kanjonin pohjalle noustakseen jälleen ylös tunturipaljakalle. Kevojoki ylitetään kahlaamalla muutaman kerran.

Misty mountains

Ruskan kosketus alkoi näkyä jo elokuun puolivälissä. Se kertoi ilmojen eli öiden viilenemisestä. Vaikka kyllä kesäkin oli täällä kylmä. Syksyn saapuminen toi myös toisen mielenkiintoisen ilmiön. Nimittäin paksut sankat sumut. Monena aamuna töihin herätessä ei ole pystynyt huoneen ikkunasta näkemään viereistä tunturia, niin sakeaa sumu on ollut. Ja siis lähimmät tunturit ovat talostamme parin sadan metrin päässä.
Sumu on omalla tavallaan äärettömän kaunista. Harmittaa oikein ettei ole jaksanut herätä aamulla aikaisin valokuvaamaan. Autossa olen töihin ajaessa jotain kuvia räpsinyt. Onneksi olen aamuliikenteessä ihan yksin, sillä joku ehkä saattaisi kuvailla ajoa niinä hetkinä holtittomaksi, mutta tottahan pysäytän auton aina kun paikka löytyy.. :D

Nämä joen päällä leijuvat sumut täällä aiheutuvat siitä, että kylmä ilma laskeutuu joen päälle, ja veden lämpötilahan on ilmaa suurempi. Tällöin vesihöyryä haihtuu paljon, ja se jäähtyy ja tiivistyy sumuksi. Ja siis, sitä sumua on vaan niin käsittämättömän paljon, sankasti, laajasti.. Taas yksi luonnonilmiö, mikä menee täällä "överiksi", jos niin saan asian ilmaista :D 

Saamensilta Tenon yli. Norjaa eikä Tenoa näy.

Matkalla töihin

Usvapilvi Tenon yllä

Ainakin tietää tasan tarkkaan missä joki menee...

Reippaasti rinkaten Kuoppilasjärvelle 22.-23.8.

Koko kesän oli ollut haaveena tehdä yönylireissu jonnekin päin tunturia. Ajatuksena oli ollut juurikin Kuoppilasjärvi ja sen ympäristö, sen hyvän saavutettavuuden ja upeiden maisemien takia. Kämppikseni innostui myös ajatuksesta ja yhtäkkiä saimmekin lyötyä ajankohdan lukkoon. Alunperin oli tarkoitus lähteä jo perjantai-illasta, mutta työ- ja muiden kiireiden takia lähdimme liikkeelle vasta lauantaiaamusta. Rinkat täyteen erä- ja kalastuskamoja sekä ruokaa. Sitten mars matkaan!
Sää oli ollut suosiollinen koko viikon (yli +20°, voitteko kuvitella!) ja lämpöä piisasi myös tunturissa.

Evästauko tunturissa @ Oađašanjávri

Nimim. Happy Feet

Matkaa Kuoppilasjärvelle eli Goahppelašjávrille Utsjoen kylältä on noin 15km, riippuen reittivalinnasta. Reitit on hyvin merkittyjä ja polut selkeitä. Paikoin helppokulkuista, paikoin vaikeakulkuista. Tunturissa onneksi kävi pieni tuulenvire, koska t-paitasillaankin oli hiki. Mutta eipä valitettu, koska koko kesä on ollut niin kylmä täällä!

En haluaisi toistaa itseäni, mutta pakkohan se on! Maisemat on vaan niin älyttömän upeita täällä! Niitä ei vaan voi lakata ihastelemasta. Mitä lähemmäs Kuoppilasta tultiin, sitä jylhempää maisema oli. 

Kuoppilasjärvi

Alkuillasta olimme vihdoin perillä, viiden tunnin patikoimisen jälkeen. Autiotupa oli siisti ja tilava, ja tunnelma oli kodikas. Vähän ruokaa nassuun ja päikkärit, jonka jälkeen lähdimme iltakalastukselle. Olin saanut kuulla paikalliselta vinkkiä "vihreästä lammesta", syvästä ja kalaisesta lätäköstä tuvalta etelään. Etsinnöistä huolimatta lampea ei löytynyt, liekö kalavale vai lampi jossain kauempana kuin lähimaastossa. Hämärä kuitenkin koitti ja päätimme lähteä iltapalalle nuotion ääreen.

Kuoppilasjärven tupa

Minuutti saapumisesta ja jo oli kamat levällään :D

Iltakalastuksella

Iltapala notskin ääressä - teetä, kuivalihaa ja tikkuleipää

Lauantaina nukuttiin pitkään ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme Loktajärvelle kalaan, noin parin km päähän Kuoppilaksesta. Loktalle päästäkseen piti kivuta korkean tunturin yli ja voi waude mitkä maisemat jälleen! Horisontissa siinsivät Norjan Rastigaisat, joiden huipulta eivät lumet sula kesälläkään.

Valitettavasti Loktan kalat taisivat olla päiväunilla, kun ei taaskaan napannut. Vaikka kiersimme koko järven ympäri. Kevättalvella pilkkireissulla sain tästä samaisesta järvestä kuusi rautua, mutta ehkäpä juuri se olikin se ongelma...talvella kun pystyy kalastamaan keskellä järveä, kesällä on heiteltävä rannasta. Parin tunnin yrittämisen jälkeen kämppiksellä vihdoin nappasi, eli ei sentään niin nolosti käynyt, että kalattomiksi oltaisiin jääty. Huh.

Nestehukka ja kello pakottivat lopulta lähtemään takaisin. Paluumatkalla käytiin vielä heittelemässä Kuoppilasjärvellä, mutta koukkuun jäi vain alamittaisia harreja, jotka heitimme takaisin kasvamaan isommiksi :)

Loktajärvi ja Rastigaisat

Huipputyyppi! Eiku huiputtaja! Eiku huipulla tuul..ei tuule! Eiku hyvin mä vedän :)

Loktajärven riviera

Paluumatkan Utsjoelle vedimme kolmessa tunnissa, jalat tohjona, mutta mieli ja rinkka kevyenä. Ei olisi voinut olla mahtavampi reissu (tai no, nyt kun kysyit, kalaa ja marjaa olisi saanut olla enemmän tarjolla..!)! 

Kiitos ja kumarrus ilmojen herralle sekä kämppikselle laatuseurasta. :)

It's about the journey and the destination.

Kalahommia

"Teno sivujokineen on Euroopan parhaita Atlantin lohen kalastusalueita. Kalastus on tärkeimpiä virkistys- ja elinkeinomuotoja Utsjoella. Kalastuskisoja järjestetään ympäri vuoden, lohensoutukisoja kesällä Tenolla ja pilkkikisoja talvella tunturijärvissä."

Kesä on Utsjoella kalastuksen kulta-aikaa. Lohituristeja tulee kala-apajille ympäri maailmaa, Amerikastakin asti. Kalakausi, joka kestää 1.6.-20.8., määrittää monen paikallisen elämänrytmiä, kesällä monet paiskivat töitä aamusta iltaan! Itsekin odotin innolla tulevaa kalakesää ja lohi-illallisia. Noh, jos viime vuosi oli erittäin hyvä lohivuosi, niin tämä kesä ei täyttänyt odotuksia. Kyllä kalaa joesta nousi, muttei samassa mittakaavassa kuin edellisenä vuonna. Jokavuotinen heinäkuussa käytävä Utsjoen Lohirieha -kilpailukin voitettiin tänä vuonna alle 10 kiloisella lohella. Lohiriehassa kilpaillaan siis yhden päivän aikana siitä, kuka saa joesta ylös suurimman lohen. Onnelantörmällä yleisöä hemmoteltiin ruokakiskalla, markkinakojuilla, leikkimielisillä kisoilla, anniskelualueella ja liveaikaisella kisajuonnolla. Itse lähdin mukaan hommiin talkoolaisena ja tulikin muutama lohikeittokuppi tarjoiltua. Mukavaa oli, vaikka kylmä tuuli meni luihin ja ytimiin. Pipo päässä heinäkuussa, sellaista on meno Utsjoella!

Aidosti mielenkiinnolla olen perehtynyt kesän aikana paikallisen ystäväni avustuksella kalastuksen maailmaan. Täällä kalastus näyttäytyy aloittelijalle monimutkaisena palapelinä. Mistään ei löydä kaikkea tarvittavaa tietoa yhdessä paketissa, vaan tietoja tihkuu korviin sieltä sun täältä. Ensinnäkin paikkakuntalaisilla on eri kalaoikeudet kuin ulkopaikkakuntalaisilla. Lupia siis tarvitaan. Meinasin jo luovuttaa ennen kuin alotinkaan, johtuen tuosta lupaepäselvyydestä. Kävin nimittäin kalastamassa vain sivujoessa eli Utsjoessa, ja se onkin jaoteltu niin valtion vesiin kuin osakaskunnan vesiin. Ja eipä ole olemassa mitään karttaa, josta metrin tarkkuudella näkisit, missä kohdassa rantaa saa seistä. Noh, taaskin toisen paikkakuntalaisen kaverin avustuksella tämäkin asia alkoi selvitä. Vapa lainaan ja vaappuostoksille! Välinekaupassa tuntui kuin olisi ollut Glitterin koruhyllyn edessä. Toinen toistaan kiiltävämpiä ja värikkäämpiä vaappuja, metalleja, perhoja, lottoja, leechejä ymsymsyms roikkui oksilla, mistäminätiedänmikänäistätoimiihjeeeelp!! Taas kyseltiin kaverilta vinkkiä ja vieheboksiin alkoikin kertyä tavaraa. Odotukset olivat kovat, mutta ainakin vielä näin elokuun alussa tätä tekstiä kirjoittaessani koukkuun on tarttunut vasta yksi ainoa harri, ja sekin alamittainen.. Noh, vielä on pari viikkoa kalakautta jäljellä ja vaaput ovat vaihtuneet perhoihin. Jospa se siitä...ainakin oppii taas kovasti uutta perhoa heitellessä :) (toim.huom. ei sitä kalaa tullut enää loppukuustakaan.. :P)

Onni on, kun on kavereina paikallisia! Olen päässyt opettelemaan Tenolle myös perinteistä lohensoutua. Teno on jaettu soutulohkoihin, puhutaan "laskuista". Laskussa vene soudetaan siksakkaamalla emävirrassa Suomen rannasta Norjan rantaa kohti ja takaisin, keskeytyksettä edestakaisin. Vene siis koko ajan valuu virran mukana alavirtaan. Turisteilla vedessä saa olla maksimissaan kolme siimaa, paikallisilla ei ole rajoituksia tälle. Nyt alkaa meikäläisellä olla jo jokin käsitys soutuhommista sekä syötin valinnasta. Jos tämä kesä meni harjotellessa, niin ensi kesä menköön kalastaessa! :D

Pientä lohisanastoa:
Titti, tintti 1-3kg
lohijalka 3-7kg
luossa = lohi yli 7kg
talvikko= Tenossa talvehtinut lohi, laihtunut raato, päästettävä takaisin jokeen.

Lisäinfoa: http://www.utsjoki.fi/fi/matkailu/kalastus.php

Kulkutus:

Törmäsin ensimmäistä kertaa termiin kulkutus toukokuun viikkoina. Kulkutus eli lohenajoverkkokalastus on saamelaisille vanha perinteinen kalastusmalli, joka perustuu manttaalioikeuksiin eli Suomen puolen Tenolla maanomistukseen. Kulkutusoikeudet määritellään vanhojen tilojen nautinta- ja kalastusoikeuksissa. Kulkutus alkaa tänä vuonna 20.5. ja loppuu 15.6. Viikossa kulkuttaa saa vain kolmena päivänä maanantai-illasta torstai-iltaan. Kulkutuksessa ajoverkko lasketaan virran vietäväksi ja vedetään veneeseen hieman alempana kiinni saaliskaloineen. Verkkoajon kesto vaihtelee muutamasta minuutista varttiin ja vedessä enintään 500 metriä kerrallaan. Kaikki paikkakuntalaiset eivät oikeuttaa käytä, mutta suurin osa paikkakuntalaisten kalastusluvista lunastetaan kuitenkin perinteiseen lohen pato- ja verkkopyyntiin. Kulkutus on vähentynyt Tenojoella huomattavasti, kalastusperinne ei kuulemma kiinnosta enää nuoria. Turistit eivät saa kulkuttaa. (Inarilainen 17.6.2015 nro 25).
lue lisää: http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/tenolta-kuuluu-kulkutus/516952/

Teno

Talvikko

Utsjoki

Pikkukevojärvi

Teno

Aarrelaatikko vai korurasia?

Meitsi soutuopissa Tenolla

Juhannus, Polmakvatn ja geocatching

21.6.2015 

En odottanut suuria juhannukselta tänä vuonna. Olin kaukana kavereista ja perheestä, oli tupla-antibioottikuuri päällä ja viikonloppunakin olisi töitä. Joten vielä viiden-kuuden aikaa illasta makoilin sängyssä. Ilokseni ilta kuitenki muuttui vauhdikkaamaksi, kun lähdimme lähes puolen kylän voimin Tenon varrelle eräälle mökille. Ilta sisälsi kotagrillailua, saunomista ja seurustelua. Olin valmistautunut kokottomaan juhannukseen, mutta kappas kehveliä - pojat olivatkin kasanneet rannalle rojukasan! 

Note to self: kokon sytyttäminen olisi kyllä viisainta jättää vähiten juoneille.. noh, useamman yrityksen ja bensakanisterien (jep) jälkeen kokko saatiin lopulta roihuamaan ja ihanaahan se oli lämmössä seisoskella ja ihastella maisemia :)

Ei syty...

Syttyipäs!

Juhannuskemut jäivät yhteen iltaan, koska edessä häämötti la-su -työputki. Iltavuoron, työpaikan lattialla nukutun yön ja aamuvuoron jälkeen kaipasin todellakin raikasta ilmaa, joten pieni koukkaisu Polmakvatn eli Buolbmátjávrin eli Pulmankijärven kautta kotimatkalla tuntui kivalta tavalta tuulettaa päätä. 5km hiekkatieröykytystä päättyi lopulta pettymyksekseni puskiin. Ei auton kanssa onneksi! Vaan tie päättyi hyvissä ajoin ennen rantaa, ja päätinkin lähteä kävelemään loppumatkan. Yritykseksi jäi. En ollut varustautunut märkiin keleihin ja maa oli vetinen. Muutaman kymmenmetrisen ja plutaamisen  jälkeen päätin kääntyä takaisin. Korvissa lisääntyvästi inisevät ötökät helpottivat pikaisen päätöksen tekemistä. Nössö, sanoisitteko? Ehkä, tänään ei ollut eräjormafiilistä riittävästi.

(Varoitus! Seuraava kappale sisältää geokätköpaljastuksia!) 

Lohdutukseksi päätin Nuorgamin kohdalla poiketa geokätköilemään. Jo toista kertaa, koska en ensimmäisellä kerralla löytänyt kohdetta esitietoepäselvyyksien takia. Nyt lähdin lisäinfoja rikkaampana kävelemään kylttien osoittamaan suuntaan. Vain tajutakseni monen sadan metrin päässä ettei taaskaan tainnut Strömsöö kutsua.. Perille piti olla 200 metriä. Helppo nakki, you would say? Eipä vissiin. Luovutin (masennuksekseni jo toisen kerran tänään...), ja käännyin takaisin. Olin jo melkein takaisin tiellä, kun kurkkasin vasempaan katsellakseni maisemia. Ja huomasin ison kiven. Ja sen kyljessä laatan. Ei helv... No niin, kurssi kohti kiveä. Ja arvatkaapas mitä! No siinähän se oli. Kartoitusmuistomerkki eli istumakivi. Ja hartaasti etsitty geokätkö! Vih-doin-kin! Kyllä hymyilytti! :)

Infopläjäys:

Pulmankijärvi: Pinta-ala 1623 ha. Korkeus 14,6 m merenpinnan yläpuolella. Pulmankijärvi sijaitsee Utsjoen kunnan koillisnurkassa ja on syntynyt suureen kallioperän murroslaaksoon. Suomen ja Norjan valtakunnanraja kulkee Pulmankijärven halki. Veden laatu on erittäin hyvä, vesi on happipitoista ja kirkasta, ja saaliiksi voikin saada monen moisia kaloja. (www.ymparisto.fi)

Kohde näkyvissä! (Polmakvatn)

Suomen ja Norjan valtakunnanraja kulkee Pulmankijärven halki.

Kartoitusmuistomerkki Nuorgamissa ja horisontissa Norja.

The kätkö.

Illasta tuli vielä fiilis päästä lisää ulkoilemaan ja kaveri keksikin meidän lähteä Skalluvaaraan patikalle. Tosin kaverini käsitys kävelystä on yhtä kuin uistimen heitto, tämä selvisi lähtöä tehdessä :D Mutta kyllähän se minulle passasi. Teimme noin 3 tunnin lenkin Skalluvaarassa, puron ja Tammukkajärven kautta. Keli oli mukava, tuuli kohtalainen. Täytyypä todeta, että tekevä ehtii. Tosin yöllä sitä vasta kotiuduttiinkin, mutta sehän ei näinä yöttöminä öinä haittaa! :)

Skalluvaara pähkinänkuoressa: Skalluvaara eli Skallovárri pohjoissaameksi, on vanha poronerotuspaikka.

Näissä puroissa se taimen viihtyy.