Juhannus, Polmakvatn ja geocatching

21.6.2015 

En odottanut suuria juhannukselta tänä vuonna. Olin kaukana kavereista ja perheestä, oli tupla-antibioottikuuri päällä ja viikonloppunakin olisi töitä. Joten vielä viiden-kuuden aikaa illasta makoilin sängyssä. Ilokseni ilta kuitenki muuttui vauhdikkaamaksi, kun lähdimme lähes puolen kylän voimin Tenon varrelle eräälle mökille. Ilta sisälsi kotagrillailua, saunomista ja seurustelua. Olin valmistautunut kokottomaan juhannukseen, mutta kappas kehveliä - pojat olivatkin kasanneet rannalle rojukasan! 

Note to self: kokon sytyttäminen olisi kyllä viisainta jättää vähiten juoneille.. noh, useamman yrityksen ja bensakanisterien (jep) jälkeen kokko saatiin lopulta roihuamaan ja ihanaahan se oli lämmössä seisoskella ja ihastella maisemia :)

Ei syty...

Syttyipäs!

Juhannuskemut jäivät yhteen iltaan, koska edessä häämötti la-su -työputki. Iltavuoron, työpaikan lattialla nukutun yön ja aamuvuoron jälkeen kaipasin todellakin raikasta ilmaa, joten pieni koukkaisu Polmakvatn eli Buolbmátjávrin eli Pulmankijärven kautta kotimatkalla tuntui kivalta tavalta tuulettaa päätä. 5km hiekkatieröykytystä päättyi lopulta pettymyksekseni puskiin. Ei auton kanssa onneksi! Vaan tie päättyi hyvissä ajoin ennen rantaa, ja päätinkin lähteä kävelemään loppumatkan. Yritykseksi jäi. En ollut varustautunut märkiin keleihin ja maa oli vetinen. Muutaman kymmenmetrisen ja plutaamisen  jälkeen päätin kääntyä takaisin. Korvissa lisääntyvästi inisevät ötökät helpottivat pikaisen päätöksen tekemistä. Nössö, sanoisitteko? Ehkä, tänään ei ollut eräjormafiilistä riittävästi.

(Varoitus! Seuraava kappale sisältää geokätköpaljastuksia!) 

Lohdutukseksi päätin Nuorgamin kohdalla poiketa geokätköilemään. Jo toista kertaa, koska en ensimmäisellä kerralla löytänyt kohdetta esitietoepäselvyyksien takia. Nyt lähdin lisäinfoja rikkaampana kävelemään kylttien osoittamaan suuntaan. Vain tajutakseni monen sadan metrin päässä ettei taaskaan tainnut Strömsöö kutsua.. Perille piti olla 200 metriä. Helppo nakki, you would say? Eipä vissiin. Luovutin (masennuksekseni jo toisen kerran tänään...), ja käännyin takaisin. Olin jo melkein takaisin tiellä, kun kurkkasin vasempaan katsellakseni maisemia. Ja huomasin ison kiven. Ja sen kyljessä laatan. Ei helv... No niin, kurssi kohti kiveä. Ja arvatkaapas mitä! No siinähän se oli. Kartoitusmuistomerkki eli istumakivi. Ja hartaasti etsitty geokätkö! Vih-doin-kin! Kyllä hymyilytti! :)

Infopläjäys:

Pulmankijärvi: Pinta-ala 1623 ha. Korkeus 14,6 m merenpinnan yläpuolella. Pulmankijärvi sijaitsee Utsjoen kunnan koillisnurkassa ja on syntynyt suureen kallioperän murroslaaksoon. Suomen ja Norjan valtakunnanraja kulkee Pulmankijärven halki. Veden laatu on erittäin hyvä, vesi on happipitoista ja kirkasta, ja saaliiksi voikin saada monen moisia kaloja. (www.ymparisto.fi)

Kohde näkyvissä! (Polmakvatn)

Suomen ja Norjan valtakunnanraja kulkee Pulmankijärven halki.

Kartoitusmuistomerkki Nuorgamissa ja horisontissa Norja.

The kätkö.

Illasta tuli vielä fiilis päästä lisää ulkoilemaan ja kaveri keksikin meidän lähteä Skalluvaaraan patikalle. Tosin kaverini käsitys kävelystä on yhtä kuin uistimen heitto, tämä selvisi lähtöä tehdessä :D Mutta kyllähän se minulle passasi. Teimme noin 3 tunnin lenkin Skalluvaarassa, puron ja Tammukkajärven kautta. Keli oli mukava, tuuli kohtalainen. Täytyypä todeta, että tekevä ehtii. Tosin yöllä sitä vasta kotiuduttiinkin, mutta sehän ei näinä yöttöminä öinä haittaa! :)

Skalluvaara pähkinänkuoressa: Skalluvaara eli Skallovárri pohjoissaameksi, on vanha poronerotuspaikka.

Näissä puroissa se taimen viihtyy.