Kävin hankkimassa kirjastokortinkin paikalliseen kirjastoon, ja tietenkin saliavaimen. Ei voi sanoa hinnan huimaavan päätä, kun salimaksu on 12e/kk, ja siellä voi käydä milloin vain haluaa. Kesäksi kuntoon -tavoite on siis taas herätetty henkiin. ;)
Ivalossa pelattiin 15.-16.5.2015 Suomen pohjoisin salibandyturnaus nimeltään Climax. Itsekin osallistuin kyseiseen turnaukseen kavereiden kanssa joukkueella Pohjoisen Kauhu. En ollut ensi kertaa kyseisellä reissulla, pelasin samassa joukkueessa myös viime vuonna Climaxissa. Fiilikseltään aivan huikea turnaus, pelillisesti myös kovatasoinen. Jottei pelaaminen olisi ollut liian kepeää, niin karasjokelainen tyttöjoukkue pyysi minua myös avukseen, ja minä kun en osaa sanoa ei, niin löysin itseni sitten pelaamasta kahdessa eri joukkueessa. Poikien kanssa pelit eivät kovin pitkälle kestäneet, mutta tyttöjen kanssa pelattiin ihan finaaliin pääsystäkin, joka jäi kuitenkin tällä kertaa saavuttamatta. Ja elämäni ikimuistoisimman turnauksen tästä turnauksesta saattoi myös tehdä se, että turnauksen tuomaristo valitsi minut turnauksen naisten MVP:ksi eli Most Valuable Player:ksi. Päätöksen oli ratkaissut kuulemma asenteeni ja sitoutumiseni, pelaaminen kahdessa eri joukkueessa sekä toisen joukkueen koutsina toimiminen. Liikutuin. Kyllä tuntui mielettömän hyvältä saada tällainen tunnustus. Niin monta vuotta minäkin olen tätä lajia tahkonnut. Tiedän etten ole taitavimmasta päästä teknisesti, mutta asennepalkinto tuntui ihan mielettömältä kiitokselta. Palkinnoksi sain uuden Republicin mailan, joka on tällä hetkellä huoneeni seinällä ihailtavana :D
Töissä oleminen on viikko viikolta helpompaa. Joka työpäivä yritän oppia uuden sanan norjaa, jos en muiden puheesta bongaa uusia sanoja, niin sitten harrastan sanakirjan selailua. Luen monesti paikallisia päivälehtiä ja katselen sivusilmällä tekstitettyjä tv-ohjelmia. Olen niin fiiliksissä koko ajan siitä, että olen oppimassa uutta kieltä. Eräs osastomme potilas on erittäin puhelias, mutta valitettavasti tämän puheesta on erittäin vaikea saada selvää. Alussa ymmärsin ehkä yhden sanan koko puhelutulvan keskeltä. Eräänä päivänä yhtäkkiä sitten tajusinkin käyneeni tämän samaisen potilaan kanssa oikeaa vuoropuhelua! Minä siis ihan oikeasti olen kehittynyt, kuinka mahtavaa! Ja kun ensi kertaa ymmärsi työkavereiden vitsejä ja pystyi aidosti nauramaan mukana, niin olihan se motivoivaa. Kuinkahan hyvin kieli taipuu sitten syksyllä, jännityksellä odotan..
Kuten sanottua, työmatkani Tanaan on 70km. Ajomatka kestää noin 50 minuuttia. Siinä ajassa ehtii jo ajatella monen moista, joskus aamuturrassa ei yhtään mitään :D YleX -radiokanava on tullut erittäinkin tutuksi, ja valitettavasti myös yhden kanavan kuuntelun aiheuttamat "korvamadot" (jos joku ei tiedä, mitä se tarkoittaa, niin kyse on jostakin ärsyttävästä biisistä, joka jää soimaan päähän uudestaan ja uudestaan...). Hereillä ja tarkkana kuin porkkana kuitenkin pitäisi jaksaa olla ajellessa, sillä puskissa vaanivat niin porot kuin hirvet, eräänä iltana viereisellä pellolla laidunsi seitsemän hirven lauma! En edes tiennyt, että hirvet viihtyvät niin isoissa laumoissa. Tielläliikkujien seassa on myös valitettavasti epäpäteviä kuskeja, joita olen ikäväkseni saanut tavata, toistaiseksi ei kuitenkaan ole säikähdystä pahempaa sattunut. Mutta varovainen täytyy olla!
Loppuun pieni pororeferaatti:
PORO – Rangifer tarandus tarandus Puolivilli laumaeläin. Elopaino naaraat 60-100kg, urokset 90-180kg. Pituus 150-210cm saparosta turvan kärkeen. Säkäkorkeus 90-120cm. Elinikä jopa 18-20 vuotta. Poro syö ruohoa, heinää, sieniä, jäkälää, luppoa ynnä muuta kasvillisuutta.
Hirvaat eli urokset käyttävät sarviaan taisteluun vaatimista eli naaraista. Sarvet vaihtuvat vuosittain. Poron karva on erittäin paksua, se selviää -50 C pakkasessa ja +40 asteen helteessä. Poron tärkein aisti on hajuaisti. Poronhoito on laissa määritelty elinkeino. Poronomistajan täytyy kuulua paliskuntaan. Suomen poronhoitoalueeseen kuuluu lähes koko Lapin lääni, ja poronhoitoalue on jaettu 56:een paliskuntaan. Poronomistajia on Suomessa alle 5000, joista saamelaisia on noin 1000. Pääosa poromiehen tuloista tulee poronlihan myynnistä, sekä porosta saatavien muiden tuotteiden (taljat, kengät, korut, laukut ym.) ja palveluiden (kuten pororekiajelut) myynnistä. Nykyään kasvatetaan myös kilpaporoja, joilla kisataan hangilla helmikuusta huhtikuuhun. Kisoissa poro vetää takanaan kuskia, jolla on laskettelusukset jaloissaan. Nopein tietenkin voittaa.
Poromäärä on intiimi asia, jota ei ole suotavaa tiedustella (sama kuin vuositienestiä palkkaa). Suomalainen poro on kesytetty Skandinavian villistä tunturipeurasta. Suurporonhoito sai alkunsa keskiajan lopulla Ruotsin ja Norjan tunturialueilla. Saamelaiset alkoivat paimentaa poroja ja jutasivat niiden kanssa vuodenaikojen mukaan. Vasamerkinnät ajoittuvat kesä-heinäkuulle ja poroerotukset syyskuusta tammikuulle. Jokaisella poronomistajalla on oma merkki, jolla hän merkitsee kaikki omistamansa porot.
Pyjamapartyissä? Ei vaan meikäläisen komia työunivormu! :D
Climaxin edustuspaidat ja palkintomaila
Se on utsjokelainen poro! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti