Revontulet ovat kiinteä osa arkeani ja elämääni nykyään, varsinkin talvisin töiden takia. Ilman niitä tuskin tekisin opastöitä Utsjoella. Kiitos revontulten osa paikallisista pystyy elättämään itsensä matkailuelinkeinon avulla. Koska revontulia on täällä aina ollut, niin myös kansantarinat kulkevat arjessa mukana. Monet turistit kysyvätkin minulta siitä, mitä saamelaiset ovat revontulista ajatelleet. Koska en ole itse saamelainen, on minun pitänyt ottaa asiasta selvää. Saamelaiset olivat aikoinaan "naturalisteja" eli henget ja jumalat ilmenivät heille ajoittain luonnonilmiöinä. Tällaisia tarinoita ja uskomuksia revontulista löysin kirjallisuudesta:
Entisajan saamelaiset ajattelivat, että revontulet ovat eläviä olentoja, jotka kuulevat ja ymmärtävät ihmisiä. Tästä syystä ulkona ei saanut meluta, kun revontulet talvi-iltoina ilmestyivät taivaalle. Monet saamelaiskansat, esimerkiksi inarilaiset, ajattelivat aikoinaan, että revontulien alkuperä on vedessä, järvistä tai merestä syntynyttä heijastumaa tai kaasua. Kolttasaamelaiset puolestaan uskoivat revontulten olevan sodassa kuolleiden sieluja. Pohjois-Suomessa on myös ajateltu ilmiön syntyvän tulirevosta (eli ketusta), joka juoksee maiden yli turkki ja häntä loimuten. Tai revon hännän osuvan lumeen ja osuman aiheuttaman kipunoinnin leimuavan taivaalla.
Uskomuksia
Ennen vanhaan naiset eivät uskaltaneet kulkea ulkona hiukset paljaana revontulten aikaan. Uskottiin, että revontulet voivat vetää heidät tukasta ja viedä mennessään.
Toiset ennustavat revontulista säitä. Nauhamaiset tai juovana kulkevat revontulet ennustavat säänmuutosta. Ylhäällä paljon roihuavat tulet tarkoittavat lauhaa säätä tai jopa pyryä. Pohjoisella taivaalla leimuavat revontulet ennustavat sään muuttumista kylmäksi. Punainen väri tietää tavallisesti lauhaa ja lunta, valkoinen puolestaan pakkasia.
Lähde: Saamelaisia myyttejä ja tarinoita: Elina Helander-Renvall 2004 ja 2005
Revontulet ovat ilmiönä aina kiehtoneet ihmisiä ja niihin on haettu selityksiä milloin mistäkin. Ensin selityksiä tarjosivat vain myyttiset uskomukset, myöhemmin pystyttiin tieteen keinoin antamaan tarkkoihin havaintoihin ja mittauksiin perustuvia teorioita eli tieteellisiä selityksiä. Suomen kielen sanakin "revontuli" viittaa vanhoihin kansanperinteen tulikettutarinoihin.
Pohjoisilla alueilla eläneillä kansoilla on kansanperinteissään runsaasti erilaisia käsityksiä ja uskomuksia eli myyttisiä selityksiä revontulille. Myös Suomessa tunnetaan useita eri nimityksiä. Etelä-Pohjanmaalla ne ovat Ruijan valkea tai rutjat. Pohjois-Hämeessä revontulten loimuamista kutsutaan ilmauksella pohjanen välyää tai välyt palaa. Kankaanpäässä käytetty sanonta pohjonen seilaa kuvaa revontulikaaren hidasta nousua ylös taivaanlaelle. Lapin suomalaiset käyttävät revontulista nimeä taivaanvalkeat. Nykysaamessa revontulet ovat guovssahasat, joka tarkoittaa myös kuukkelia (Pekka Sammallahti). Voitaisiin kai ajatella, että linnun kirjava höyhenpeite muistuttaa revontulien värien kirjavuutta ja sen vikkelä ja oikukas liikehdintä tuovat mieleen revontulien tanssin taivaalla.
Tästä käyttämästäni lähteestä löytyy lisää mielenkiintoisia uskomuksia ja kansantarinoita revontulista eripuolelta maapalloa:
http://ilmatieteenlaitos.fi/tulikettutarinoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti