Kuunpimennys

Tammikuun viimeisellä viikolla saatiin ihastella pohjoisimmassa lapissa täydellistä kuunpimennystä ja kärvistellä kireissä pakkasissa. Kuinka onnellinen olenkaan siitä, että juuri kuunpimennyspäivänä keskiviikkona 31.1.2018 oli viikon lämpimin päivä (vain hiukan päälle -10°), kun loppuviikko menikin yli -30° "lämmöissä" 😅 Lähdimme nimittäin kaverini kanssa kelkalla tunturin kuvaamaan tätä taivasilmiötä.

Kuunpimennys -tapahtuma alkoi kolmen pintaan ja päättyi viiden aikoihin. Vain pohjoisimmassa lapissa oli mahdollista nähdä kuunpimennys kokonaan, etelä-Suomessa homma oli jo ohi Kuun noustessa näkyviin. Kuunpimennyksessä Maa peittää Auringon luoden varjon Kuun ylle. Eli hetken Aurinko, Maa ja Kuu ovat suorassa linjassa toisiinsa nähden. Silloinkaan Kuu ei pimene täysin, koska ilmakehä taittaa osan Auringon valosta Kuun pintaan. Kuu siis näkyy täydellisen pimennyksen aikaan himmeän punaruskeana (jos sitä kaukoputkella tms. katsoisi). Mitä enemmän maan ilmakehässä on hiukkasia (esim. saastehiukkasia) sitä himmeämpänä Kuu loistaa. Kuunpimennykset tapahtuvat aina täydenkuun aikaan.

Seuraava täydellinen kuunpimennys tapahtuu 27.7., mutta silloin Kuu nousee jo pimentyneenä. Utsjoella on myös silloin yöttömän yön aika, joten tässä vaiheessa en suotta haaveile tuon tapahtuman valokuvaamisesta😁

Kuvankaappaus

Osittaisen pimennyksen vaihe, täydellinen vaihe oli jo takanapäin.

Melko kivasti sain 55-250mm Canonin pikkuzoomillakin kuvailtua kuunpimennystä. Ongelmaksi muodostui lähinnä valon puute, josta johtuen kuvassa on melko lailla vielä käsittelyn jälkeenkin ns. "kohinaa".

Ennen kuujahtia nautimme kauniista auringonlaskusta Áiligas-tunturin päältä katsottuna.

Samaisella Canonin 55-250mm objektiivilla otettu kuva kuusta pari päivää aiemmin. Tuon lähemmäksi en pysty zoomata, mutta olen jo tästäkin kuvasta ihan täpinöissäni! Kuun pinnan muodot on nähtävissä!!