Skaidijärvellä Nuorgamissa

Nyt kun päivät ovat jo pidentyneet, niin jaksaa taas ulkoilla enemmän kuin kaamoksen aikaan. Valitettavasti kiireinen työrytmi saa minut ainakin laiskiintumaan vapaa-ajan suhteen, monesti tulee jäätyä vain sänkyyn makoilemaan. Onhan se hyvä levätäkin, mutta onneksi Erätoverini A:n kanssa jaksetaan ajoittain aktivoitua. Nyt parin viikon sisällä normaalia enemmänkin! Hyvä meidän erätiimi! 😊

Nyt viikon ainoa vapaapäivä käytettiin taas jälleen kerran lumikenkäilyyn, mutta ihan uusissa maisemissa! Päätettiin nimittäin käväistä Nuorgamissa Skaidijärvellä. Juu ei me sinne asti kävelty, autolla ajettiin😁 Nuorgamin keskustasta kääntyy tie Pulmankijärvelle ja kun on päässyt tunturin päälle, niin tien varrelta löytyy hyvä levike auton parkkeerausta varten. Ja tieltä ei ole kuin reilu kilometri Metsähallituksen kodalle. Olen käynyt kävelemässä täällä pari kesää sitten ja kerran keväällä pilkkikisoissakin, joten reitti on tuttu. Silti liian harvoin täällä tulee käytyä.

Selkeä opaste ohjaa ensikertalaiset oikeaan suuntaan

Kaldoaivi

A:lla oli jälleen eräsuksensa matkassa, minulla lumikengät. Ilma oli aurinkoinen, mutta tuuli jäätävä. Lumenpinta oli kova ja muotoutunut tuulen voimasta dyyneiksi. Pakkaset olivat hellittäneet huimasti viime kerrasta, nyt mittari näytti -11°C. Tosin tuulen kanssa todellisuus oli paljon kylmempi. The struggle was real again, kun yritti ottaa kuvia: sormet jäätyivät samointein. Ja se on aina vaan yhtä tuskallista. 

Kesäreitin polku mutkittelee sen verran, että matkaa tieltä kodalle tulee pari kilometriä. Me tytöt marssithiin suorahan jänkhän ylite! 💪 Joten matkaa kertyi noin kilometri. Tarkoitus oli tehdä melko pikainen aamureippailureissu, joten emme tehneet tulia kaminaan, vaan istuimme sen verran alas, että syötiin evästä ja nautittiin kuuma tee termarista. Pian tuli jo taas kylmä, joten lähdimme paluureissulle.

Kodan erottaa jo kaukaa

Nyt ei tehty tulia, nautittiin vain pikaisesti eväistä ja termariteestä

Käytimme paluumatkaan kelkkareittiä, joka vie kodalta tielle, hieman eri kohdasta kuin mistä tulimme. Näytti siinä kulkevan jonkinlainen hiihtolatukin. Juttelimme koko paluumatkan ajan kesän mahdollisista tulevista vaellusreissuista. Haaveissa olisi vaeltaa vaikka minne, mutta saapi nähdä taas miten töiltä ehtii..kesä kuluu niin hirmu nopeaan! Reilun puolituntia käytimme paluuseen, kilometrin matka on todellakin lyhyt.

Kyllä se vaan tekee päälle niin hyvää vaihtaa välillä maisemaa, ja yrittää nähdä muitakin ihmisiä kuin työkavereita hektisen työtahdin lomassa. Ei jaksa painaa tukkaputkella duunia, jos ei säännöllisesti nollaa päätään muulla tekemisellä. Itsellä käsitöiden teko on toimiva stressinpurkukeino. Ja leffailta kaverin kanssa oli toinen hyvä rentoilukeino viime viikolla. Katsottiin muuten Saamelaisveri (Sameblod), suosittelen ehdottomasti katsomaan!

The snow walker

(Kuvat minusta ottanut Anne-Marie H.)