Helmikuun ensimmäisenä lauantaina kävin nautiskelemassa päiväkävelystä kirkkaassa ja kylmässä kelissä. Nautiskelemassa sen takia, että olin melkein koko tammikuun kipeänä enkä ole aikoihin päässyt liikkumaan. Vaikka joutuukin aloittelemaan kuntoilua maltillisesti, niin tämmöinen kevytkin tekeminen on tällä hetkellä äärimmäisen piristävää 😊 Lisäksi oli aivan ihanaa nähdä aurinko pitkästä aikaa! Sen valo todellakin herättää kehon kaamoksen jälkeen.
Pakkasta oli reilut -30 astetta. Tein noin tunnin lenkin lähipuistikossa, ja koska vaatetta olin pukenut päälle riittävästi, niin hikihän siinä talsiessa tuli. Se taas oli siinä mielessä hyvä, että sormet ja varpaat pysyivät paremmin lämpiminä. Mutta jos hetkeksikään pysähtyi, niin jo alkoi varpaita kylmätä. Karvahattu on kyllä ollut ihan ehdoton näin kylmillä keleillä! Se on ainoa lakki, jonka kanssa päätä tai niskaa ei palella. Yleensä laitan kylmillä keleillä myös nutukkaat eli perinteiset poronkarvakengät jalkaan. Nekin ovat ainoat jalkineet, jotka pitävät varpaat luotettavasti lämpiminä. Onnea ovat hyvät varusteet!
Aikas kamalaa muuten oli yrittää ottaa kuvia, kun ei sitä pystynyt montaa sekuntia kerrallaan olemaan ilman hanskoja 😁 Jotain sentään sain kuitenkin napsittua:
Kelkkauraa pitkin on hyvä kulkea, kun pohja on pakkautunut kovaksi. Kantohanki siis 😁
Sunnuntaina sitten lähdettiin eräkaverin kanssa lumikenkäilemään. Tästä oli sovittu jo viikkoa aiemmin eikä pikkupakkaset suunnitelmia muuttaisi...syystä että meillä osuu kaverin kanssa harvinaiset vapaat äärimmäisen harvoin yhteen. Mittari näytti noin -33°C, saattoi se olla enemmänkin....
Kaverilla oli sukset, minulla lumikengät. Alkuun mentiin kelkkauraa ja sitten omia polkuja umpisessa Mantokuolpunassa. Ja paikkapaikoin löytyikin hyvin syviä hankia. Humpsahtelu lumeen on itseasiassa todella hauskaa 😄 Pienen reitiltä "eksymisen" jälkeen lopulta saavuttiin Mantojärven pohjoispään rantaan. Kuljimme reunaa pitkin, ja hiljalleen kaarsimme takaisin kelkkauralle ja Mantokuolpunaan.
Taukoja ei pystynyt pitämään kylmyyden takia, teetä hörpin kulkemisen ohessa.
Aika meni siivillä ja reissu otti semmoisen reilu 2h. Tuntui kyllä lyhyemmältä. Passeli aika ja passeli matka. Että voikin tulla näin hyvälle mielellä ulkoilusta!
Ps. Tällä erää kolmenkympin pakkaset kestivät neljä päivää. Saas nähdä vieläkö saadaan uusi jakso tänne helmikuun aikana..
Mantojärven jäällä
Aurinko jaksaa jo hyvin kivuta horisontin yläpuolelle
Onnea on erätoveri, joka ei myöskään kaihda kylmyyttä 💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti