Vetsijokea kartoittamassa - Veahčajohka

Taaaaaaaas lumikenkäilemään vapaapäivänä(kin)! Se on kelkkailun lisäksi niitä harvoja tapoja itselle liikkkua tuolla syvässä lumessa. Tällä kertaa lähdettiin kaverin kanssa tutustumaan Vetsijoen ympäristöön. Joki itsessään on vaarallinen, koska se on monin paikoin auki virtaavan veden takia, joten pitää tietää mistä kulkee yli. Saatat huomaamattasi kulkea lumilipan päällä... Tässä tapauksessa luotimme paikallisiin eli seurasimme ylityksissä kelkkajälkiä. Jos lumi on kestänyt kelkan, on sen loogisesti kestettävä meidänkin painomme! Valitettavasti gps ei toiminut sporttikellossani, Vetsijoki on niin notkelmassa ja tunturien ympäröimä, että minkään näköistä kenttää ei siellä löydy. Ei puhelimella eikä kellolla. Siksikin on hyvä olla varovainen, lähteä kaverin kanssa, tai vähintäänkin kertoa jollekulle reittisuunnitelmastaan (jos yksin lähtee). En turhaan viitsi louskuttaa vaaroista täällä. Niitä on olemassa ja se on hyvä tiedostaa. Jokeen tippuminen, lumivyöry (kyllä!), kylmettyminen, eksyminen, lumimyräkkä.. jne. Nyt kevään tultua on hyvä niistä muistuttaa, sillä jäät ohenevat ja lumet sulavat.

Jätimme auton tien varteen parkkiin ja pistimme lumikengät jalkaan. Sitten vain tien yli ja hankeen. Pari sataa metriä ja jo näimme joen. Se on niin naurettavan helppoa täällä päästä retkeilykohteiden luokse, täydellistä tällaiselle luontoihmiselle! Retkeilykaverini on myös luontoihminen ja kirjoittaa luontoblogia. Samalla siis keräsimme hänelle blogimatskua. Noh, samma här! 😄

Kuljimme ensin joen läntistä puolta kelkkauraa seuraten. Lunta on reilusti, mutta täällä hankikanto on melko hyvä, lumikenkä uppoaa vain noin 20cm. Se on miellyttävä tilanne, ei yhtään liian raskas. Noin tunnin taivallettuamme (ja monen ihailupysähdyksen tehtyämme), rupesi maha kurnimaan. Selkeä evästauon paikka. Teetä ja leipä naamaan, ja taas jaksaa! 

Poikkesimme umpihankeen välillä kokonaan ja jätimme kelkkauran taaksemme. Yritimme löytää ylityskohtaa. Pian sen löysin sattumalta, kun näin vanhan lumittuneen kelkkanjäljen menevän suoraan kohti jokea. Seurasin sitä ja näin sen ylittävän joen. Voilá! Siitä siis. Lähdimme kulkemaan takaisin päin eli tielle päin, nyt joen itäpuolella.

Sulapaikkoja alkoi olla nyt ihan rantatörmän läheisyydessä joten päätimme kivuta reilusti törmän päälle. Eläinten jälkiä näkyy täälläkin lumessa, varsinkin riekot ovat käyneet tanssimassa paikkapaikoin. Bongasimme myös edelliskesän linnunpesän ja jäimme hetkeksi arvuuttelemaan asukkia.. korppi, varis, pöllö, piekana vai kenties KOTKA?!?! No tuskin sentään.. 😄

Mysteeripesä.....

Vaikka keli olikin nätti auringonpaisteineen, niin tuuli oli kylmä ja raaka. Entistä ikävämmältä tuntui kävellä vastatuuleen, kun hikinen niska sai kylmää vetoa. Pakko oli pitää huppu tiukasti päässä ja huivi puoliksi naaman edessä. 

Koko reissu otti aikaa 2,5h evästaukoineen ja mutulla arvioiden kävelimme jotain 3-4km välillä.

DIY Leuku

Lissäääää käsitöitä! Se on henkireikäni kiireisimmän työsesongin aikaan. Käsitöitä tehdessä mieli rauhoittuu ja työasiat (kaikki asiat) unohtuvat, koska viimeistään isoja koneita käsitellessä on pakko keskittyä siihen tekemiseen, jos ei halua menettää sormeaan... Kursseilla käy näköjään aikalailla samaa porukkaa, joten pikkuhiljaa myös porukka hitsautuu yhteen ja tulee tutustuttua uusiin ihmisiin. Jutellaan niitä näitä. Osalta uskaltaa jo pyytää apuakin :D

Poronsarvinapeista aloitin....

Lattelusikan teolla jatkoin...

Sitten tuli kuningasidea! Tämä puukon teko oli hetken päähänpisto. Ja siksi meinasi tulla vähän kiirekin, koska sain idean kurssin puolivälissä. Niin. Tehhäänphä puukho! Kun itsellä on vain yksi, joten varapuukko olisi ihan hyvä olla. Teriä ei ollut montaa tarjolla, ja halusin erikokoisen kuin omani on, joten päädyin leu'un tekoon. Eli ISON puukon. No ei siitä niin iso tullut, isompiakin on olemassa.

Ensin on siis terän valinta. Sitten on haalittava erikokoisia paloja pahkaa ja poronsarvia. Sahataan ja hiotaan tarvittavan kokoiset palat valmiiksi. Porataan oikean kokoiset (tiukat) reiät keskelle jokaista palaa, jotta varressa mikään osa ei "nitku". Liimataan osat paikoilleen, joka palan väliin tulee pala nahkaa. Sitten hiotaan koko setti haluaamasi muotoon eli kätesi muotoiseksi. Valmistele nuppipala, kiinnitä ja muotoile. Hio kaikki pinnat hiekkapaperilla silkkisen sileäksi. Sitten tupin tekoon, joka onkin iha oma hommansa. 

Niin se tuppi. Senkin kanssa tuli kiire. No mutta, ensin paksua nahanpalaa liotetaan vedessä yön yli. Märkä nahka taipuu paremmin, joten sitä on helpompi muotoilla. Tupen sisään tehdään jostain kovasta muovista terän muotoinen vastinkappale, jossa terä lepää tupessa ollessaan. Suojaa puukon kahva muovikelmulla. Muotoile nahka tiukasti puukon ympärille ja ala äimällä ja suonilangalla neuloa saumaa. En onnistunut kiristämään nahkaa niin kireäksi kuin olisi pitänyt, joten tuppi jäi hiukan löysäksi. Puukko tippuu ulos, jos kääntää koko homman ylösalaisin. Noh, ei kai kukaan ole seppä syntyessään. Ensi kerralla paremmin (aion tehdä pikkupuukkoja jossain vaiheessa). Kun on neulottu homma valmiiksi, niin liimaa (erikeper does the thing) saumaan ja anna kuivua. Sitten vaikkapa seuraavana päivänä sahataan ylimääräinen nahka pois ja tehdään kantoremmi.

Jouduin tekemään yhden palan uusiksi kokonaan, koska se nitkui varressa. Eli takapakkiakin voi tulla. Opettajakin auttoi useassa kohtaa, koska ensikertalaisena ei vaan voi tietää, millaista jälkeä pitää tulla... Ensi kerralla osaan paremmin! :)

Aloittelemassa

Tähtäimessä

Just eikä melkeen

Tarkkana!

Muotoilemassa

Äimäilemässä tuppea (äimä on tuo nahalle suunniteltu neula, sen terä on "kolmikulmikas")

Viimeistelyä vailla

On tuo poronsarvi vaan niin mageeee materiaali, kahta samanlaista palaa ei tule! 😍

Remmi valmis!

Siinä se on!

Lumikenkäretki Ellinkuolpunaan

Yleensä käyn kerran viikossa turistien kanssa lumikenkäilemässä lähimaastoissa. Tänään turret eivät halunneetkaan lähteä, mutta itsellä oli intoa. Jotenkin tuo luminen keli houkutti kovasti, vaikkei keli kauneimmillaan ollutkaan. Mutta mitä on kauneus.. sehän voi olla monia asioita, vastakohtiakin. Tänään kauneutta minun silmissäni olivat kevyt lumisade, lumiset puut, harmaa ja pilvinen taivas. Tuuli oli vain kevyttä, ei juurikaan häirinnyt meikäläistä. Itseasiassa olikin ihan parasta päästä yksinään tarpomaan, saipa mennä juuri niin hitaasti taikka nopeasti kuin itse tahtoi, ja juuri siellä missä huvitti.

Suuntasin kohti Ellinpolkua. Hyvin tuttu paikka viime talvelta. Jätin auton merkatun polun alkupäähän ja lähdin taivaltamaan. En halunnut missään nimessä kulkea merkittyä polkua pitkin, vaan poikkesin samoin tein uralta metsään (jos näitä puskia täällä nyt voi metsäksi kutsua...). Upottavassa umpihangessa oli raskasta kulkea, mutta se oli juuri sitä mitä olin kaivannut. Hiki virtasi ja hengitys puuskutti.

Hangessa näkyi paljon eri eläinten vanhoja ja tuoreita jälkiä. Tunnistin ainakin poron, ketun ja jänniksen jäljet. Kerran matkallani humpsahdin syvään hankeen ja voi sitä hekotusta, kun yritin päästä ylös. Käsillä ei saanut tukea, joten kiemurtelin pienen puunrungon viereen ja sain siitä otettua riittävästi tukea noustakseni jälleen pystyyn. 

           Mikähän eläin tässä on kulkenut.... 

                        Uppeluksissa.....

Päädyin kulkemaan aivan jyrkän rinteen reunalle, josta näkyi hyvin Norjan puolen tunturit ja jäätynyt Tenojoki. En viitsinyt lähteä jyrkkään rinteeseen leikkimään tällä kertaa, joten käännyin reunaa seuraten kohti puolimatkan näköalatasannetta. Tasanteella törmäsin kahteen tuttuuni ja tarvoimmekin jonkun tovin yhdessä, niitä näitä jutellen. He olivat menossa eri suuntaan kuin minä, joten lopulta tiemme erkanivat ja jatkoin yksin takaisin kohti aloituspistettä.

       Ellinkuolpuna näkyvissä tuolla alhaalla,                             oikealla Teno ja Norja.

Paluumatkallani pysähdyin hetkeksi juomatauolle. Hieman kuumaa nokkos-inkivääriteetä lämmikkeeksi kuksasta ja taas jaksoi jatkaa matkaa. Syvä hanki kyllä aika ajoin hapotti mukavasti reisilihaksia. Ympärillä näkyi paljon vanhoja lumikenkäilyjälkiä, Ellinpolku onkin erittäin suosittu kenkäilypaikka. Johtuen eritoten sen helpohkosta maastosta ja Metsähallituksen ylläpitämästä tauko- ja tulistelukodasta. En ollut tällä kertaa kiinnostunut tulistelusta, joten en käynyt kodalla, halusin vain nauttia liikkumisen ilosta ja nukkuvasta luonnosta.

Paluumatkalla lumisade hieman lisääntyi, mutta tuulta ei tuntenut puiden suojissa. Seurasin hetken ketun erittäin tuoreita jälkiä, mutta en nähnyt repolaisesta vilaustakaan. Ihmekös tuo, ketun herkät korvat kuulevat kyllä jo kaukaa tämmöisen puuskutuksen :D

Yhteensä vietin reissullani aikaa semmoisen kaksi tuntia, kilsoja kertyi kolme, riittävästi umpihangessa. Ihan mukava päiväreissu ilman ruokaevästä. Rupesi nimittäin nälkä kutittelemaan vatsanpohjaa loppumatkalla, joten olikin passeli aika palata kotiin. 

Pilkkiä 🎣 ja kelkkimistä

Kavereiden kanssa on niin kiva käydä pilkkireissuilla tunturissa. Aina on hauskaa, ikinä ei ole tylsää. Ja päivä päättyy aina liian aikasin. Täällä Utsjoelle tunturijärviä riittää, pitää vain tietää minne mennä. Suosituimpia paikkoja ovat Kuoppilasjärvi ja Loktajärvi Paistunturin puolella. Siellä päin mekin pääasiassa olemme käyneet sen helpon saavutettavuuden takia. Maisematkin ovat joka kerta mahtavat. Jäätä on tänä talvena muodostunut reipas metri järvien päälle, mutta paikkapaikoin se on hassusti kerrostunutta eli jääkerrosten välissä saattaa olla vettä. Saattaa tulla kevään myötä kosteat paikat, jos kelkalla humpsahtaa ensimmäisen jääkerroksen läpi...

Nyt kun tosiaan meikäläiselläkin on oma kelkka, niin hinku tunturiin on kova. No, myönnettäköön, olisi se sitä ilman kelkkaakin 😂 Tässä kuvia kevättalven ensimmäisiltä reissuilta, lisää tulee varmasti!

Kuoppilaksella riittää rautua ja tammukkaa

Peruseväät ja varpaiden lämmittelyä vol.5342

Luomupakastimesta lautaselle 👌

Rautu on tuo punavatsainen ja tammukka punapilkkuinen

Jospa se kala nappaisi paremmin reikään kurkkimalla??

Päivän pienimmän saaliin voiton vei tietysti meikäläinen! 💪

Miksi tästä kelkasta puuttuu ratti???

Siellä jossain 💙

Lumimonsteri ❄

Joskus tuntuu, kun hetkeksi pysähdyn oikein miettimään, että pohjoiseen muuton jälkeen on tullut toteutettua vaikka mitä haaveita. Olihan pohjoiseenkin muutto jo aikanaan haave. Pieniä haaveita riittää, mutta niistä saa suurta iloa. Ja joka vuosi konkretisoituu ajatus yhä voimakkaammin. Siis ajatus täysillä elämisestä. Älä odota "sitten kun..". Elä nyt, tee nyt, kun voit. Ausseissa reissatessani eräs viisas mies sanoi meille "Live life to the fullest each day. Live, love, laugh and be happy, because for tomorrow you might be dead". Vakavia ajatuksia, mutta realismia.

Koska tiedän, että nautin täällä ulkona liikkumisesta, tuottaa talvi vähän ahdistusta, kun ei pääse tunturiin vapailla. Varsinkin polvileikkauksen jälkeen, en meinannut edes kauppaan jaksaa kävellen. Joten olin haaveillut omasta moottorikelkasta. Olisin sitä jo viime kesänä ollut ostamassa, mutta polvivamma tuhosi ne suunnitelmat. Kunnes tässä talven kaamoksessa, monien vastoinkäymisten riuduttamana, totesin itselleni, että tarvitsen jotain iloa elämään. Jotain, joka tuottaisi mielihyvää. Suru on niin raskas kannettava, halusin karistaa sen harteiltani. Ja vaikka en yleensä ole materialisti, niin tässä tapauksessa materia toisi suoraan ja välillisesti iloa. Päätin hommata sen moottorikelkan. Itse asiassa asiat nytkähtivät äkkiä ja yllättäen eteenpäin, koska tuttu laittoi kelkkansa myyntiin. Koeajo ja hetken mietintä. Ja kelkan osto. 🔜

En tee tästä postauksesta mitään kelkan myynti-ilmoitusta. Valitettavasti kelkan kanssa on ollut ongelmia, mutta joka kerta, kun tunturiin päräytän, niin pakahdun onnesta. Pakahdun niin paljosta onnesta, että huudahdan ääneen ja joskus tirautan kyyneleenkin erämaan lakeuksia katsellessani.

Ja se onkin tämän postauksen pointti. Se, kuinka järjettömän kaunista tuolla ulkona on! Sairaan kaunis maailma, jossa olet yhtä luonnon kanssa. Kun nousee kylältä pois, ylös tunturiin ja näkee ensimmäiset huiput, tuntuu helpommalta hengittää. Tulee niin kevyt olo. 

Kuvat kertokoon loput:

Sumuiset tunturit

Kerran törmäsin paikalliseen

Kohti äääääretöntä! Ja sen yli.

Palopään valloitus

Se sairaan kaunis maailma.

Lumisokeutta ilmassa...❄

Tulistelu on osa onnea

Kotiinlähdön hetki