Lissäääää käsitöitä! Se on henkireikäni kiireisimmän työsesongin aikaan. Käsitöitä tehdessä mieli rauhoittuu ja työasiat (kaikki asiat) unohtuvat, koska viimeistään isoja koneita käsitellessä on pakko keskittyä siihen tekemiseen, jos ei halua menettää sormeaan... Kursseilla käy näköjään aikalailla samaa porukkaa, joten pikkuhiljaa myös porukka hitsautuu yhteen ja tulee tutustuttua uusiin ihmisiin. Jutellaan niitä näitä. Osalta uskaltaa jo pyytää apuakin :D
Poronsarvinapeista aloitin....
Lattelusikan teolla jatkoin...
Sitten tuli kuningasidea! Tämä puukon teko oli hetken päähänpisto. Ja siksi meinasi tulla vähän kiirekin, koska sain idean kurssin puolivälissä. Niin. Tehhäänphä puukho! Kun itsellä on vain yksi, joten varapuukko olisi ihan hyvä olla. Teriä ei ollut montaa tarjolla, ja halusin erikokoisen kuin omani on, joten päädyin leu'un tekoon. Eli ISON puukon. No ei siitä niin iso tullut, isompiakin on olemassa.
Ensin on siis terän valinta. Sitten on haalittava erikokoisia paloja pahkaa ja poronsarvia. Sahataan ja hiotaan tarvittavan kokoiset palat valmiiksi. Porataan oikean kokoiset (tiukat) reiät keskelle jokaista palaa, jotta varressa mikään osa ei "nitku". Liimataan osat paikoilleen, joka palan väliin tulee pala nahkaa. Sitten hiotaan koko setti haluaamasi muotoon eli kätesi muotoiseksi. Valmistele nuppipala, kiinnitä ja muotoile. Hio kaikki pinnat hiekkapaperilla silkkisen sileäksi. Sitten tupin tekoon, joka onkin iha oma hommansa.
Niin se tuppi. Senkin kanssa tuli kiire. No mutta, ensin paksua nahanpalaa liotetaan vedessä yön yli. Märkä nahka taipuu paremmin, joten sitä on helpompi muotoilla. Tupen sisään tehdään jostain kovasta muovista terän muotoinen vastinkappale, jossa terä lepää tupessa ollessaan. Suojaa puukon kahva muovikelmulla. Muotoile nahka tiukasti puukon ympärille ja ala äimällä ja suonilangalla neuloa saumaa. En onnistunut kiristämään nahkaa niin kireäksi kuin olisi pitänyt, joten tuppi jäi hiukan löysäksi. Puukko tippuu ulos, jos kääntää koko homman ylösalaisin. Noh, ei kai kukaan ole seppä syntyessään. Ensi kerralla paremmin (aion tehdä pikkupuukkoja jossain vaiheessa). Kun on neulottu homma valmiiksi, niin liimaa (erikeper does the thing) saumaan ja anna kuivua. Sitten vaikkapa seuraavana päivänä sahataan ylimääräinen nahka pois ja tehdään kantoremmi.
Jouduin tekemään yhden palan uusiksi kokonaan, koska se nitkui varressa. Eli takapakkiakin voi tulla. Opettajakin auttoi useassa kohtaa, koska ensikertalaisena ei vaan voi tietää, millaista jälkeä pitää tulla... Ensi kerralla osaan paremmin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti