Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta hiihtovaellus? Minulle tulee mieleen ahkio, ja sen hinaaminen perässä tunturissa. Totta kyllä on, hiihtovaellus olisi aika hankalaa painavan rinkan kanssa, joten ahkio on kätevä! Vaikka kyllä senkin kiskominen kuluttaa voimia. Halusimme silti ehdottomasti päästä eräkaverini kanssa testaamaan ahkion kanssa hiihtämistä ja minä halusin tehdä tänä keväänä ensimmäisen hiihtovaellukseni ikinä!
Tämän takia olin hiihdellyt kovasti kevätalven aikana ja kohotellut hiihtokuntoa. Kuntoa nimenomaan, tekniikka on aina vain hakusessa😅 Myös tästä syystä halusimme aloitella helpoimmalla mahdollisella tavalla eli yhden yön reissulla, kohtuullisilla kilometreillä ja tutuilla maisemilla. Ei liian isoa palaa haukattavaksi ekalla kerralla. Reissun ajankohta osui huhtikuun loppupuolelle. Kevätlämpöjen äkkinäinen tulo yllätti ja toivoin kovasti reissun onnistuvan. Lumet sulivat nimittäin silmissä.
Sain kaveriltani lainaan hänen itsetekemänsä ahkion. Ahkio oli tehty vanerista, joten arvelimme erätoverini kanssa sen olevan hiilikuituahkiota painavampi. Jäisellä kovalla pinnalla tämäkin ahkio kyllä liukui mallikkaasti. Ahkioon pakkasimme makuupussit, makuualustat ja tavarat, joita tarvittiin vasta määränpäässä eli Kuoppilaksen autiotuvalla. Selässä kulki päiväreppu eväineen, juomineen ja varavaatteineen. Kohde paljastuikin juuri, aioimme nimittäin yöpyä Kuoppilaksella, vanha tuttu autiotupa odotteli siellä.
Lähdimme liikkeelle tien varresta, Härkävaaraan johtavaa kelkkareittiä pitkin. Jo heti alussa paljastui kuinka vaativa alusta meillä oli edessämme. Aurinko oli sulattanut lunta jo monia päiviä, mutta reissun ajankohdalle iski viikon kylmimmät päivät eli pakkasta oli normaalia enemmän. Lumi ei oikein ehtinyt sulaa päivänkään aikana. Jäisellä lumella siis mentiin, suomupohjasuksillani ei saanut minkäänlaista pitoa. Erätoverini karvapohjasukset toimivat hiukan paremmin, joten hän kiskoi ahkion ylös ensimmäiset kilometrit Härkävaaraan. Aika taistelua se oli ja hiki virtasi! Siellä vaihdoimme työjuhtaa eli oli minun vuoroni kiskoa. Vetovastuuta vaihdoimme aikalailla tasaisesti tunnin välein koko matkan, jotta toinen ei väsyisi liikaa, koska ylämäkiä oli paljon. Aurinko porotteli taivaalta lempeästi. Hassua sinänsä, kaikkialla muualla taivaalla oli pilvistä, mutta lähes koko matkan yllämme pysyi isohko pilviaukko ja saimme nauttia auringosta.
Olimme startanneet puoli neljän pintaan iltapäivällä. Yhdeksän jälkeen saavuimme Kuoppilaksen kämpälle, auringonkajo riitti edelleen valaisemaan iltaa. Yöttömän yön alku ei ollut kaukana ja sen kyllä jo huomasi päivän pituudessa. Kämppä ei ollut tyhjä, vaan siellä oli jo kaksi miestä majoittuneena. Hiihtovaelluksella hekin, pidemmällä kuin me, olivat Karigasniemestä aloittaneet. Ilta kului nopeasti syödessä ja kokemuksia vertaillessa. Sain nukuttua yllättävän hyvin, vaikka yöllä kolinoita kuuluikin. Yksinänen nainen oli tullut yön aikana myös kämppään nukkumaan.
Meillä oli aikainen herätys, sillä meidän piti olla ajoissa takaisin kylällä. Pikaiset aamupalat ja pannukahvit, sitten kamppeiden kasaus. Kaikki muut nukkuivat vielä. Kahdeksan jälkeen pääsimme starttaamaan. Keli oli suttuisa, taivaalta sateli jotain pientä, pakkasta oli -4°C. Aloitimme minun vetovuorollani. Pinta oli edelleen jäinen, joten suosiolla irrotin sukset ennen ylämäkiä ja kävelin ne ylös. Autiotupa sijaitsee laakson pohjalla järven vieressä, joten kivuttavaa oli, että pääsi taas tuntureitten päälle.
Paluumatka sujui tulomatkaa reippaammin, jo ihan maaston muotojen takia, eli nyt alamäkiä oli matkalla runsaasti. Pitoa ei edelleenkään ollut, joten suoraan sanottuna "laskettelu" alas oli hyvin pelottavaa. En loppujen lopuksi kaatunut kertaakaan, mutta jyrkissä kohdissa otinkin sukset suosiolla pois. 190cm pitkien suksien kanssa auraaminen jäisellä pinnalla ei nimittäin oikein onnistunut.... Pidimme tauot lyhyinä ja takaisin aloituspisteessä olimme puolenpäivän aikaan. Hyvin siis meni ja täysin suunnitelmien mukaan! Yhteensä kilometrejä kertyi koko reissulle noin 22.
Sitten vielä pieni yhteenveto kokemuksesta: Vaikka keli aiheutti itselleni paljon haasteita ja reissu oli sen takia hyvin fyysinen, niin olen äärettömän iloinen tästä kokemuksesta. Tämä oli (suunnitellusti) todella hyvä oppireissu jatkoa ajatellen ja uusia hiihtovaelluksia suunnitellessa. On tärkeää seurata säätiedotuksia ja valmistautua kunnolla vallitseviin olosuhteisiin. Lumi on elementtinä paljon ankarampi kuin kesäsateet. Mukana tulee olla riittävästi juotavaa ja evästä. Lumen sulattaminen on mahdollista oikeilla välineillä, mutta vie aikaa. Itsellä ainakin meinasi tulla nopeasti kylmä taukojen aikana. Tokihan olisi voinut lisätakkia vetää päälle, mutta olin laiska purkamaan kuormaa keskenkaiken.... Ahkio toimi hyvin, siitä ei ole pahaa sanottavaa. Kiitos eräkaverin, tuli tämäkin elämys vihdoin kokeiltua. Ja kyllä, mielellään lähtisin hiihtovaellukselle uudestaankin (ja mieluiten paremmalla lumella..) 🤗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti