Huhtikuu on ollut ja tulee olemaan kiireistä aikaa, niin paljon pitäisi ehtiä vielä puuhailemaan eli siis viettämään lomaa ja OMAA vapaa-aikaa! 💛
Ja kerrankin eräs näistä vapaista arkipäivistä sattui olemaan lähes täydellinen säidenkin puolesta. Lähdin viettämään päivää Inariin hyvässä seurassa ja Petsikon jälkeen taivas repesi! Nimittäin pilvet kaikkosivat kuin veitsellä leikaten ja edessä siinsi upea sininen taivas. Hihkaisin oikein ääneen innostuksesta ja painoin kaasua lisää.
Kylillä hyppäsimme kelkan kyytiin ja suuntasimme Inarijärven kautta Pielpajärvelle. Päivän teemana oli pilkkireissu, mutta väliin mahtui yllättäen myös kulttuuria. Ensin vietimme tunnin pari jäällä, mutta jään alla oli totaalisen hiljaista! Nautimme rauhassa laatueväitäkin, olin kerrankin panostanut appeeseen. Ruisleipää, voita ja kaverin tekemää suolalohta, avot!👌Lopulta päätimme vaihtaa järveä ja koukkasimme matkalla tutustumaan Pielpajärven kirkkoon. Minulle käynti täällä oli ensimmäinen laatuaan ja siksi olinkin hyvin kiinnostunut kuulemaan kirkon tarinan ja käymään sisällä. Sillä onhan kyseinen paikka melkoisen kuuluisa näillä pitäjillä.
Laatuevästä, Tenon lohta.
Aurinko porotti niin lämpimästi, että ihan kasvoja kuumotti.
Pielpajärven erämaakirkko on rakennettu entisen Inarin talvikylän alueelle. Inarijärven aluetta on satoja vuosia asuttanut inarinsaamelainen kansa. Talvikylä oli aikoinaan Inarin keskuspaikka, jo kauan ennen nykyisen Inarin kylän perustamista. Kesät inarinsaamelaiset liikkuivat ruoan perässä (metsästys ja kalastus), talveksi ihmiset kokoontuivat yhteen paikkaan asumaan. Itse talvikylästä ei juurikaan ole mitään säilynyt, mutta erämaakirkko muistuttaa edelleen paikan tärkeydestä. Nykyinen kirkko on itseasiassa paikan toinen kirkko, ensimmäinen valmistui vuonna 1646. Nykyinen kirkko rakennettiin 1752-60, koska alkuperäinen oli rapistunut ja lähes sortumistilassa. Tuohon aikaan kirkkomenot olivat iso tapahtuma ja kestivät päivistä viikkoihin. Kirkkomenojen yhteydessä järjestettiin myös markkinoita, veronkantoja, käräjiä ja opetusta kansalle. Samoin kuin tapahtui Utsjoellakin.
Pielpajärven kirkko on muodoltaan ristikirkko. Siihen kuuluu myös kellotapuli. Kirkon lähellä ei sijaitse hautausmaita, koska tuohon aikaan vainajat haudattiin läheisiin hautuumaasaariin petoeläinten takia. Kirkko jäi pois käytöstä 1888 uuden kirkon valmistuttua nykyisen Inarin kylän läheisyyteen, Juutuanjoen suulle. Erämaakirkko otettiin kuitenkin uudelleen käyttöön 1940 kirkonkylän kirkon tuhouduttua talvisodan pommituksissa. Muodostui perinne, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä; sekä juhannus- että pääsiäisjumalanpalvelus pidetään Pielpajärven erämaakirkossa. Se toimii myös vihkikirkkona. Muun muassa näistä syistä kirkkoa kunnostetaan säännöllisesti.
(Lähde: luontoon.fi)
Sisäänkäynti oikeanpuoleisesta ovesta, punainen kellotapuli vasemmalla.
Aurinko on paahtanut eteläseinät upean punarusehtaviksi
Kirkkoa ympäröi säleaita
Penkkirivejä on kolmella eri suunnalla. Kuva otettu ylälehteriltä.
En voinut vastustaa kiusausta, vaan kävin kuin kävinkin kilauttamassa kelloa 😆
Loppupäivä meni Inarijärvellä pilkkien ja Ukonsaarella kahvitaukoa viettäen. Kala ei ollut syömäpäällä, mitään emme saaneet koko päivänä, ei nykyn nykyä. Todistettavasti järvessä kuitenki yksi kala ainakin asuu, sillä näin sellaisen pilkkireiästäni alas kurkkiessa. Sekin vain tuhahti toukilleni ja ui pois. Toisaalta, tunnettu faktahan on ettei kala syö hyvällä kelillä. Joten olihan tämä arvattavissa 😅
Päivä oli silti kokonaisuudessaan kertakaikkisen upea!
Ukonsaari eli Ukonkivi, joka on aikoinaan ollut saamelaisten pyhä uhripaikka - seita.
Kesällä tänne pääsee risteilylaivan kyydissä.
Näkymä alas huipulta. Voiko upeampaa taivaansineä ollakaan! Sininen ja valkoinen, kotimaani värit 💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti